Moni aikuinen kohtaa pikkulapsiarjessa tilanteen, jossa taapero puree muita. Tämä tuntuu aikuisesta usein hyvin turhauttavalta, mutta on hyvä muistaa, että pureminen on yleinen ja usein ohimenevä vaihe taaperon kehityksessä.

Tässä artikkelissa kerron, miksi taapero puree, miten siihen kannattaa reagoida jotta se loppuu ja miten aikuiset voivat toimia puremisen estämiseksi. Tässä artikkelissa kerron myös, miksi taapero puree juuri omia vanhempiaan ja kuinka puremisen voi saada loppumaan päiväkodissa.

Miksi taapero puree? 

Usein taapero puree sen takia, että hän on tottunut saamaan toiminnallaan meiltä suuren reaktion aikaiseksi. Erityisesti perheen muut lapset reagoivat voimakkaasti taaperon puremiseen, sillä se tekee kipeää. Pureminen on usein myös viestinnän muoto, jolla taapero pyrkii ilmaisemaan tunteitaan.

Syitä taaperon puremiselle on useita, ja nämä syyt voivat vaihdella tilanteen ja taaperon kehityksen mukaan.

1. Hampaiden puhkeaminen

Yksi yleisimmistä syistä, miksi taapero puree, on hampaiden puhkeaminen. Kun hampaat puhkeavat, ikenet voivat olla kipeät ja kutisevat, ja pureminen voi helpottaa lapsen oloa. Pureminen voi siis olla yksinkertaisesti tapa lievittää kipua ja epämukavuutta. 

Kun hampaat puhkeavat, kutina ja kipu voivat olla erityisen voimakkaita, mikä tekee puremisesta houkuttelevan tavan saada hetkellistä helpotusta. Taapero saattaa purra myös muita, koska hän ei ymmärrä, että pureminen aiheuttaa kipua toiselle. Hampaita tehdessä lapsi saattaa purra herkästi ketä tahansa, joka sattuu olemaan lähellä, kuten vanhempia tai muita lapsia, koska pureminen auttaa hetkellisesti lievittämään hampaiden aiheuttamaa epämukavuutta. On tärkeää tarjota taaperolle turvallisia pureskeltavia vaihtoehtoja, kuten pureskeluleluja, jotta puremisen tarvetta voidaan ohjata pois muista ihmisistä.

2. Turhautuminen tai tunteiden ilmaisu

Taaperoiden tunteidenhallinta on vasta kehittymisvaiheessa, ja heillä ei välttämättä ole vielä riittäviä sanoja tai taitoja ilmaista tunteitaan. Pureminen voi olla reaktio turhautumiseen, vihaan tai ahdistukseen. Lapsi voi purra, koska ei osaa muulla tavoin kertoa, miltä hänestä tuntuu. Lasten tunnetaidot kehittyvät aikuisen ymmärtävän tuen avulla.

Taaperoilla on usein vaikeuksia säädellä voimakkaita tunteitaan, kuten turhautumista, ja tämä voi johtaa puremiseen. Kun lapsi kokee esimerkiksi sen, ettei saa haluamaansa tai ettei tule ymmärretyksi, hän voi turhautua nopeasti. Tällöin pureminen voi olla tapa purkaa tätä voimakasta tunnetta, erityisesti jos lapsella ei ole vielä sanoja käytössään tunteen ilmaisemiseen. Taapero voi myös purra toista lasta leikin aikana, jos hän tuntee olonsa uhatuksi tai kokee, ettei kykene puolustamaan itseään muuten. Tunteiden hallinnan kehittymättömyys tekee puremisesta houkuttelevan keinon reagoida välittömästi stressiin tai turhautumiseen. Tärkeää on opettaa lapselle, että on olemassa muita, hyväksyttävämpiä keinoja ilmaista tunteitaan, kuten sanojen käyttäminen tai pyytäminen apua aikuiselta. Kun lapselle annetaan vaihtoehtoja ja hänen tunnetilojaan tuetaan, puremisen tarve vähenee ajan myötä.

3. Huomion hakeminen

Joskus puremisen syynä on taaperon tarve saada huomiota. Lapsi voi huomata, että puremalla hän saa välittömän reaktion, ja tämä huomio voi olla houkuttelevaa, erityisesti, jos hän kokee, ettei saa tarpeeksi huomiota muulla tavoin.

Negatiivinen huomio on parempi kuin ei huomiota ollenkaan. Jos lapsi tuntee, että hän jää usein huomiotta tai ettei saa vanhempien tai muiden aikuisten huomiota riittävästi, pureminen voi olla keino varmistaa, että hänet nähdään. Pureminen johtaa yleensä välittömään ja voimakkaaseen reaktioon aikuiselta, ja tämä voi tuntua lapsesta palkitsevalta, vaikka kyseessä olisi negatiivinen huomio. Tämän vuoksi on tärkeää tarjota lapselle riittävästi positiivista huomiota, jotta puremisen tarve vähenisi. Monesti taapero saa puremisesta ison reaktion ja juuri tämä on se syy, miksi taapero toistaa tällaista käytöstä. Siksi onkin parempi pyrkiä olemaan tilanteessa rauhallinen. 

4. Leikkiminen ja uteliaisuus

Taaperot oppivat maailmasta tutkimalla ja kokeilemalla. Joskus pureminen voi olla osa leikkiä tai uteliaisuutta: lapsi haluaa selvittää, mitä tapahtuu, kun puree toista lasta tai aikuista. Pienet taaperot eivät vielä ymmärrä, että pureminen sattuu. 

Pureminen voi olla lapselle myös keino tutkia ympäristöä samalla tavalla kuin he tutustuvat uusiin esineisiin – käyttämällä suuta ja hampaita. Lapsi voi olla kiinnostunut siitä, miten toiset reagoivat. Uteliaisuus voi siis johtaa tilanteisiin, joissa lapsi haluaa kokea, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, ja näin oppia lisää ympäristöstään.

Kuinka reagoida, kun taapero puree?

Kun taapero puree, on tärkeää, että aikuinen reagoi tilanteeseen nopeasti ja johdonmukaisesti. Näin voidaan auttaa lasta ymmärtämään, miksi pureminen ei ole hyväksyttävää. Lapsi tarvitsee selkeitä ja lyhyitä viestejä siitä, että ketään ei saa purra, mutta hän tarvitsee myös ymmärrystä ja ohjausta siitä, millä muulla tavalla voisi ilmaista tarpeitaan ja tunteitaan.

Taaperon ei-toivottu käytös muuttuu parempaan, kun hän ei saa puremisellaan aikaan isoa reaktiota. Rauhallinen ja johdonmukainen ohjaus auttaa lasta ymmärtämään omaa käyttäytymistään sekä syy-ja seuraussuhteita. On tärkeää huomioida arjessa paljon lapsen toivottua käytöstä, jotta se lisääntyy ja taapero unohtaa puremisen.

1. Pysy rauhallisena

Vaikka pureminen voi olla kivuliasta ja turhauttavaa, on tärkeää pysyä rauhallisena. Kun pysyt rauhallisena, tämä auttaa lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi ja vähentää puremiseen liittyvää jännitystä. Jos aikuinen reagoi voimakkaasti tai vihastuu, lapsi saattaa säikähtää tai hämmentyä, mikä voi pahentaa tilannetta ja johtaa vain siihen että lapsen pureminen jatkuu myöhemminkin. Rauhallinen suhtautuminen antaa lapselle mallin, kuinka käsitellä tunteita rakentavasti ja osoittaa, että pureminen ei ole hyväksyttävää. Lapselle ei tulisi huutaa tai rangaista puremisesta, sillä tämä voi vain lisätä taaperon turhautumista.

2. Kerro, että pureminen sattuu ja tarjoa vaihtoehtoja

Käytä yksinkertaisia ja selkeitä sanoja kertoaksesi lapselle, miksi ketään ei saa purra. Esimerkiksi ”Ei saa purra. Pureminen sattuu” on selkeä ja lapsen ymmärrettävissä oleva viesti. On tärkeää kertoa lapselle, että pureminen aiheuttaa kipua toiselle. Tämän jälkeen lapselle on hyvä näyttää, mitä hän SAA purra. Esimerkiksi ruokaa purraan ja puruleluja sekä omaa unipupua saa purra. Tarjoa lapselle siis parempia vaihtoehtoja puremiseen. 

3. Huomioi positiivinen käytös

Kehuminen ja positiivisen käytöksen huomioiminen on tehokas tapa muuttaa taaperon toimintaa. Kun lapsi osaa ilmaista tunteensa sopivalla tavalla tai leikkii rauhallisesti, anna hänelle paljon positiivista palautetta. Tällöin lapsi ymmärtää, että hyvällä käytöksellä saa aikuisen huomion. Positiivinen huomio auttaa lasta tuntemaan olonsa hyväksytyksi ja rohkaisee häntä toistamaan toivottua käytöstä. Se myös vähentää lapsen tarvetta turvautua negatiivisiin keinoihin, kuten puremiseen, saadakseen aikuisen huomion. 

Miksi taapero puree omia vanhempiaan?

Taaperot saattavat purra omia vanhempiaan monista syistä. Yksi syy on se, että he tuntevat olonsa turvalliseksi vanhempiensa seurassa ja purkavat voimakkaita tunteitaan näihin läheisiin ihmisiin.

Pureminen voi olla myös tapa hakea huomiota – lapsi tietää saavansa vanhemmalta reaktion, vaikkakin negatiivisen. Lisäksi taapero voi purra vanhempiaan turhautuneena, kun hän ei osaa sanoittaa tunteitaan tai tarpeitaan. Tuttu ja turvallinen vanhempi on henkilö, johon taapero uskaltaa purkaa pahaa oloaan. Myös hampaiden puhkeaminen ja siihen liittyvä epämukavuus voivat saada lapsen puremaan vanhempiaan, sillä vanhemman käsi tai olkapää saattaa tuntua sopivalta purukohteelta kivun helpottamiseksi.

Kuinka estää taaperoa puremasta päiväkodissa?

Päiväkotiympäristössä puremisen ehkäiseminen voi olla haastavaa, koska lapset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa jatkuvasti ja tilanteet voivat muuttua nopeasti. Päiväkotihenkilökunnan on kuitenkin tärkeä saada tällainen käytös loppumaan, sillä jokaisen lapsen tulee voida olla turvassa päiväkodissa.

Tässä muutamia vinkkejä, joilla puremista voidaan estää päiväkodissa:

1. Tarkkaile tilanteita ja ennaltaehkäise

Päiväkodin henkilökunnan tulisi pyrkiä tunnistamaan tilanteet, joissa pureminen on todennäköistä, kuten ristiriitatilanteet tai leikkien jakaminen. Ennaltaehkäisemällä tällaiset tilanteet voidaan vähentää puremisen riskiä. Jos henkilökunnalla on tiedossa, että joku ryhmän lapsista saattaa purra muita, täytyy aikuisen olla lasten leikkihetkessä aidosti läsnä, jotta puremista ei pääse tapahtumaan.

2. Selkeät säännöt ja johdonmukainen palaute

Päiväkodissa tulee olla selkeät säännöt puremisesta ja kaikille lapsille on tehtävä selväksi, että pureminen ei ole sallittua. Kun kaikki aikuisten antama palaute puremiseen on johdonmukaista, lapset oppivat nopeammin, että pureminen ei ole hyväksyttävää. Kun puremistilanne tapahtuu, henkilökunnan tulisi rauhallisesti kertoa lapselle, että pureminen sattuu eikä sitä saa tehdä. Johdonmukaisuus kaikissa tilanteissa auttaa lasta ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan, jolloin pureminen vähentyy.

3. Opeta tunteiden säätelyä

Päiväkodissa on hyvä hyödyntää tunnetaitojen harjoitteluun erilaisia työkaluja, kuten tunnekortteja tai tunnekirjoja. Kun lapsi osaa paremmin tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan, hän pystyy myös ilmaisemaan niitä sopivammilla tavoilla kuin puremalla. Tunteiden sanoittaminen ja opettaminen ovat tärkeitä askelia puremisen vähentämisessä. Henkilökunta voi auttaa lasta sanallistamaan tunteitaan esimerkiksi sanomalla: ”Näen, että olet vihainen, koska et saanut lelua.” Tämä auttaa lasta tunnistamaan ja hyväksymään omia tunteitaan.

4. Positiivisen käytöksen vahvistaminen

Kuten kotonakin, myös päiväkodissa positiivisen käytöksen vahvistaminen on tärkeää. Kun lapsi toimii toivottavalla tavalla, kuten jakaa lelunsa tai ilmaisee tunteensa sanoilla, on tärkeää antaa tälle käytökselle positiivista huomiota ja kiitosta.

Positiivinen vahvistaminen auttaa lasta ymmärtämään, että hän voi saada aikuisen huomion ja hyväksynnän rakentavilla ja positiivisilla tavoilla. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta ja lisää hyvää käytöstä. Lapsi oppii, että hänellä on kyky toimia oikein ja saada tästä myönteistä palautetta. Tämä puolestaan vähentää tarvetta turvautua negatiivisiin keinoihin, kuten puremiseen. Kun lapsi huomaa, että aikuiset ovat tyytyväisiä hänen toivottuun käytökseensä, hän alkaa toistaa tätä käytöstä, koska se tuo hänelle mielihyvää ja positiivista palautetta. Positiivisen käytöksen huomioiminen auttaa myös rakentamaan lapsen itsetuntoa ja tukee hänen emotionaalista kehitystään. Hyvää huomaamalla taapero alkaa pikkuhiljaa unohtamaan muiden puremisen.

Kiitos, että luit artikkelin!

Tule seuraamaan postauksiani myös instagramin puolelle!