Lapsen rankaiseminen – huomioi nämä asiat!

Ennen vanhaan lapsia uhkailtiin ”koivuniemenherralla” ja tukasta vetäminen sekä luunapit kuuluivat lapsen kasvattamiseen. Vuosikymmeniä eteenpäin mentäessä ja monien tutkimusten myötä nämä menetelmät onneksi jäivät ja kasvatuksen keskiöön tulivat tunnekasvatus, vuorovaikutuksen tärkeys sekä lapsilähtöisyys. Kurittaminen ei opettanut, vaan jätti jälkensä moneen meistä.

Miksi lapsi ei tottele?

Mieti ensin, miten ohjeistat lastasi. Millainen on äänensävysi? Oletko johdonmukainen? Oletteko yhdessä miettineet kodin säännöt, joita pystytte yhdessä noudattamaan? Käytätkö paljon EI -sanaa?

Syitä siihen, miksi lapsi ei tottele, voi olla moniakin. Tottelemisen sijaan onkin tärkeämpää ohjata lasta ajattelemaan itse, jotta hän pystyy myöhemmässä elämässään tekemään hyviä valintoja ja myös luottamaan itseensä. Jotta lapsi voi luottaa itseensä, täytyy hänen voida ensin luottaa hoivaajaansa. Luottamus omaan hoivaajaan rakennetaan turvallisen kiintymyssuhteen avulla. Omaan ajatteluun ohjaamalla vahvistat myös lapsen itsetunnon kehittymistä. Jos ohjeet tulevat aina ylhäältä päin, ilman että lapsen on annettu itse ajatella miten kannattaisi toimia, on lapsen vaikea uskoa pystyvänsä tekemään hyviä valintoja ilman jonkun muun apua.

Muista kehua lasta usein ja anna kiitosta hyvistä valinnoista ja teoista. Esimerkiksi 3-4 vuotiaan voi antaa jo valita muun muassa seuraavan päivän vaatteet itse. Lapsen minäpystyvyyden tunne kasvaa, kun hän kokee voivansa vaikuttaa asioihin. Älä korjaa heti, jos lapsi päättääkin valita esimerkiksi villapaidan päällensä, vaikka sinä tiedätkin, että hänen tulee siinä hyvin pian liian kuuma. Lapsi huomaa sen kyllä itse jossain vaiheessa ja kun kyseinen tilanne tulee, hän oppii siitä paljon enemmän ja hänen ajatteluntaitonsa kasvavat.

Usein juuri vaatteiden valinnassa lasten ja vanhempien mielipiteet ovat päinvastaiset. Yhteisymmärrykseen pääsette usein niin, että annat lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Useimmiten lapsi valitsee näistä lopulta hyvillä mielin jommankumman, koska kokee tässä tilanteessa voivansa myös itse päättää.

Juttele arjen haasteista rohkeasti myös esimerkiksi päiväkodin henkilökunnan kanssa ja jakakaa ajatuksianne ja huomioitanne lapsesta. Kasvatuskumppanuuden kannalta on oleellista, että pystytte keskustelemaan myös hankalistakin asioista.

Riitatilanteiden selvittäminen lapsen kanssa

Lasten riitatilanteissa meidän kasvattajien on hyvä muistaa muutama asia ennen kuin lähdemme selvittämään tilannetta. On tärkeää ottaa riitatilanteiden selvittämisessä huomioon lapsen ikä. Uhmaikä on kehitysvaihe, jolloin lapsen on erityisen tärkeä oppia oikean ja väärän ero.

Hyvin usein saatamme sortua ensimmäisenä etsimään syyllistä, mutta opettaako se lasta tarpeeksi? Ainakaan se ei ole reilua ketään osapuolta kohtaan. Onkin tärkeää, että jokainen saa kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta ilman, että ketään syytetään. Mietitään yhdessä miltä kenestäkin tuntui ja kuinka kannattaisi toimia ensi kerralla.

  1. Mitä tapahtui?

Kun lapselle annetaan mahdollisuus kertoa tapahtuman kulku omin sanoin, hän kokee tulleensa kuulluksi. Näin virheistä opitaan parhaalla mahdollisella tavalla.

  1. Mikä tilanteessa häiritsi sinua?

Lapselle annetaan mahdollisuus sanoittaa, mikä häntä mahdollisesti häiritsi tilanteessa. Näin lapsi pääsee takaisin tilanteen päälle miettimään, mitä oikein tapahtui.

  1. Miltä tuntui?

Keskustelun aikana opetellaan samalla tärkeitä tunnetaitoja sekä itsesäätelyn taitoja, kun lapselle annetaan mahdollisuus miettiä, miltä hänestä tuntui. Tunteista puhuminen tukee myös lapsen tärkeää tunnesanavarastoa ja puheen kehitystä.

Jäähypenkki

Jäähypenkin käyttöä en suosittele käytettäväksi lasten kasvatuksessa missään ikävaiheessa. Sen käyttö voi kyllä parhaimmillaan vahvistaa aikuisen auktoriteettia, mutta pienen lapsen tunne- ja ajatteluntaidot ovat vielä sen verran kehittymättömät, että lapsi tarvitsee aikuisen tukea vahvistuakseen näissä taidoissa.

Jäähypenkki on myös hyvin epäreilu kasvatuskeino lasta kohtaan. Pieni lapsi vasta harjoittelee omien tunteidensa hallitsemista, joten lapselle on liian suuri haaste jättää hänet selviytymään tilanteesta yksin. Lapsi ei tottele, jos hän kokee tilanteen liian haastavana itselleen. Lopputuloksena on hämillään oleva lapsi, eikä tämä menetelmä lähennä lapsen ja aikuisen välistä suhdetta. Suosittelenkin sen sijaan käyttämään Mietintäsyli- metodia.

Mietintäsyli

Rauhoitetaan lapsi ja osoitetaan, ettei hän ole yksin, aikuinen auttaa, eikä ole vihainen. Ollessamme itse rauhallisia, saamme lapsenkin rauhoittumaan, jolloin tapahtuneesta keskustelu on helpompaa ja asia saadaan selvitettyä. Sylissä pitäminen ja rauhallinen äänensävy osoittaa lapselle, että aikuinen on tässä hänen kanssaan ja häntä auttaakseen. Yksin ei tarvitse yrittää selvitä. Tämä myös vahvistaa lapsen ja aikuisen välistä suhdetta. Jos lapsi ei tahdo olla sylissä, voitte jutella myös esimerkiksi vierekkäin sohvalla. Tärkeintä on, että lapsi ei koe olevansa yksin.

EI -sanan käyttäminen

Kyseinen sana on tehokas silloin, kun sitä ei käytä liikaa. Mitä enemmän sitä käytetään, sitä tehottomammaksi se tulee.

EI -sanaa on tehokkainta käyttää painokkaasti vain silloin, kun kyseessä on vaarallinen tilanne. Näin lapsi tietää sinun olevan tosissasi ja saat välittömästi hänen huomionsa ennen kuin lapsi esimerkiksi satuttaa itsensä.

Lelu pois käytöstä

Ihan pienille lapsille, joiden kommunikointitaidot ovat vielä vähäiset, hyvä keino opettaa syy -ja seuraussuhteita on ottaa lelu hetkeksi pois käytöstä, jos lapsi esim. toistuvasti heittää lapiolla hiekkaa muiden lasten päälle. Lapsi oppii, että lapio otetaan pois, jos hän heittää muiden päälle hiekkaa. Lasta ei siis rankaista, mutta osoitetaan, että hänen teollaan on seuraamus.

Älä huuda

Muista oma äänensävysi. Jos huudat, opetat myös lapsesi huutamaan. Huutaminen johtaa myös siihen, että lapsi oppii pelkäämään sinua etkä pääse haluttuun lopputulokseen. Kerro asiasi painokkaasti, mutta rauhallisesti sekä niin, että saat lapsen katsekontaktin. Tällöin lapsesi myös kuuntelee sinua paremmin.

Miten olen johdonmukainen?

Lapsilla on yllättävän hyvä muisti ja he osaavat yllättävänkin hyvin vetää meitä aikuisia niin sanotusti oikeista naruista. Muista pitää kiinni kotinne säännöistä, älkääkä lipsuko niistä yhtään, sillä silloin et auta lastasi toimimaan sääntöjen mukaan.

Ei ole lapsen vika, jos ette itse ole johdonmukaisia säännöissänne. Sen sijaan tulette vain palaamaan joka kerta takaisin lähtöpisteeseen. Johdonmukainen vanhempi luo lapselle tunteen siitä, että aikuisen sanaan voi luottaa ja tällöin lapsi myös kunnioittaa auktoriteettiasi. Esimerkiksi lapsen nukuttamisen suhteen on vanhempien hyvä pitää kiinni tutuista nukkumaanmenorutiineista.

Muista empatia

Anna lapselle mahdollisuus kertoa rauhassa, mitä tapahtui. Muista ennen kaikkea myös itse olla rauhallinen, jotta voit edellyttää tätä myös lapselta. Olemalla myötätuntoinen lapsen tunteelle ja ajatuksille, osoitat lapselle hänen arvokkuutensa. Lapsi kokee olevansa arvostettu ja tärkeä henkilö perheessänne, kun häntä kuunnellaan.

Rajat ja rakkaus

Ilman rajoja lapsi kokee olonsa turvattomaksi, eikä tiedä mitä häneltä odotetaan. Rajat ja rakkaus kulkevat käsi kädessä ja tarvitsevat toisiaan kasvattaessasi lastasi. Ilman jompaa kumpaa, otteesi lapseen alkaa helposti horjumaan. Rajatkin ovat rakkautta. Rajat ovat lapsen ohjaamista, oikean ja väärän erottamista sekä syy- ja seuraussuhteiden opettamista.

Kodin säännöt

Tehkää yhdessä säännöt, joita olet valmis itse noudattamaan. Noin viisi sääntöä on hyvä määrä. Voitte kirjoittaa säännöt ylös esimerkiksi jääkaapin oveen. Näin lapsi tietää, mitä häneltä kotona odotetaan, mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä. Keskustelkaa myös siitä, miksi sääntöjä on hyvä olla myös kotona.

Seuraamus rankaisemisen sijaan

Rankaiseminen saa helposti lapsen kapinoimaan, eikä rangaistus opeta lasta tarpeeksi miettimään tai ajattelemaan. Rankaiseminen aiheuttaa lapsen ja vanhemman suhteen välille yhä suuremman kuilun.

Älä rankaise vahingosta

Seuraamuksia ei kuitenkaan saisi koitua silloin, kun lapsen teko on ollut vahinko. Tällaisessa tilanteessa seuraamus on tarpeeton ja lapsi ajattelee sinun olevan epäreilu. Ole siis tarkkana sen suhteen, milloin ajattelet seuraamuksen olevan tarpeen.

Jätä kommentti