Uhmaikä – näillä keinoilla uhma helpottaa!

Lapsen uhmaikä on tahtoikä, jolloin lapsi testaa oman tahdon rajoja. Uhmaikä on tärkeä vaihe lapsen persoonallisuuden kehityksessä sekä edellytys lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle ja kehitykselle.

Lapsen raivokohtaukset kuuluvat osaksi uhmaikäisen lapsen elämää ja ovat täysin normaali näky arjessa. Uhmaiässä oleva lapsi on vielä täysin omien tunteidensa vietävissä ja kykenemätön hallitsemaan tunteitaan ilman aikuisen tukea ja sanoitusta. Aivojen kypsymättömyyden vuoksi lapsi ei vielä osaa eikä kykene toimimaan rakentavalla tavalla itselleen haastavassa tilanteessa. Myös uhmaiässä olevan lapsen on kuitenkin tärkeä oppia, että ihan miten tahansa ei kuitenkaan voi toimia.

Jokaisen lapsen uhma ei suinkaan ole aina yhtä näkyvää ja äänekästä. On siis hyvin yksilöllistä, miten uhmaikä näyttäytyy kunkin lapsen kohdalla. Uhmaaminen voi näkyä arjessa myös niin, että lapsi ei syö. Omaehtoinen ruoasta kieltäytyminen saa lapsen tuntemaan, että hän hallitsee tilannetta ja voi tällä tavalla saada vanhemmassaan aikaan huolestuneisuutta, mikä taas lisää lapsen syömättömyyttä.

Uhmakkaan käytöksen ymmärtämistä helpottaa usein se, että me vanhemmat ymmärrämme, kuinka tärkeä tämä kehitysvaihe lapsen elämässä oikein onkaan.

Uhmaikä – kattava opas ja vinkit

Miten toimia uhmaikäisen kanssa?

Uhmakohtauksen aikana on tärkeä ymmärtää lasta ja hänen tunnettaan. Lapsi vasta opettelee ilmaisemaan itseään ja tarvitsee tuekseen aikuisen, joka pysyy rauhallisena. Näin näytät lapselle esimerkkiä siitä, miten tunteita voi käsitellä. Älä koskaan vähättele lapsen kokemaa tunnetta.

Näillä keinoilla lapsen uhmaaminen helpottuu:

  1. Pysy itse rauhallisena ja tarjoa lapselle syliä – rauhallinen vanhempi saa lapsenkin rauhalliseksi. Syli ja hellä, fyysinen kosketus rauhoittaa lasta ja saa hänessä aikaan tunteen, että olet hänen tukenaan ja turvanaan. Aikuisen rauhallinen puhe auttaa lasta ymmärtämään, että aikuinen haluaa auttaa lasta selviämään haastavasta tilanteesta ja on lapsen kanssa samalla puolella. Tämä on hyvin tehokas keino lapsen rauhoittamiseksi.
  2. Suuntaa lapsen huomio uuteen asiaan kiukun alkaessa: ”Katsopas millainen auto tuli pihaan!”. Varsinkin pieni lapsi saattaa unohtaa oman kiukkunsa. Myös huumorin käyttö voi auttaa! Kaupassa käynti; jos kiukkukohtaus alkaa kaupassa eikä lapsen kiukku ota rauhoittuakseen, aseta lapsi ostoskärryihin ja jatka ostosten tekoa kohtauksesta huolimatta. Yritä pysyä rauhallisena, vaikkei se helppoa olekaan ja yritä suunnata lapsen huomio johonkin mukavaan asiaan. Selvitä syy lapsen kiukulle ja auta häntä säätelemään sitä. Toisen vanhemman ollessa mukana voi jompikumpi lähteä viemään lasta rauhallisesti ulos kaupasta.
  3. Hyvä keino on ruveta itse puuhaamaan jotain ihan muuta ja katsoa jos lapsikin lähtee mukaan. Lapsi kaipaa aina yhteyteen vanhemman kanssa, joten useimmiten tämä toimii. Älä kuitenkaan lähde liian kauas lapsen luota, vaan jää näköetäisyydelle, jottei lapsi luule ettet hyväksy hänen tunnettaan.
  4. Uhmakohtauksen aikana on myös tärkeää sanoittaa lapsen tunteita; ”Näen, että sinua harmittaa nyt tosi paljon”. Yleensä jo pelkästään se, että lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi, rauhoittaa häntä. Nimeämällä lapsen tunteen autamme tekemään tunteesta konkreettisemman lapselle, jolloin tunnetta voi myös oppia säätelemään.
  5. Pilko ohjeet pieniin, selkeisiin osiin ja kerro lapselle konkreettisesti, mitä häneltä odotat. ”Ruoka pysyy lautasella” ja ”Nyt on aika lähteä kotiin”.
  6. Jos syli ei rauhoita lasta ja lapsen kiukku ei ota loppuakseen, voit neuvoa lasta etsimään sellaisen rauhoittumispaikan, jossa hänen on hyvä olla. Siirry itse lapsen viereen ja jutelkaa sitten kun lapsesta siltä tuntuu. Tässä kohtaa voit myös itse ruveta puuhaamaan lapsen lähettyvillä jotain sellaista, mihin luulet saavasi lapsen osallistumaan kanssasi. Anna lapsen kuitenkin itse päättää, osallistuuko hän vai ei. Lapsen rauhoituttua ota lapsi syliin ja jutelkaa siitä, mikä sai lapsen tolaltaan.
  7. Lisätukea arjen haastaviin tilanteisiin. Jos esimerkiksi pukemistilanteet tuottavat kiukkukohtauksia, ota tukikuvat avuksi ja tee tilanteesta lapselle mahdollisimman mukavaa. Vaatteiden asettaminen ”junaksi” pukemisjärjestykseen on usein hauskaa lapsesta ja pukeminen tapahtuu leikin kautta. Lisää myös pukemiseen käytettävää aikaa. Auta lasta tarvittaessa, mutta anna lapsen kuitenkin itsekin yrittää: ”Jos minä autan tämän hanskan laitossa niin laita sinä toinen”.
  8. Lapsen kehityksen ymmärtäminen. Uhmaiässä oleva lapsi ei vielä osaa eikä kykene toimimaan rakentavalla tavalla kehitysvaiheessa olevien aivojen johdosta. Kun vanhempi ymmärtää tämän ja itse tietää, miten vaikeissa tilanteissa toimitaan, lapsikin rauhoittuu nopeammin.
  9. Muista kehua uhmaikäistä lasta usein ja anna kiitosta hyvistä hetkistä! Positiivinen huomioiminen lisää lapsen toivottua käytöstä! Se mihin keskitymme lapsessa, oli se sitten hyvää tai huonoa, lisääntyy! Huomaa siis arjessa enemmän lapsen hyviä hetkiä ja sanoita niitä lapselle, niin lapsen uhmakas käytöskin vähenee.
  10. Tutut rutiinit, yhdessäolo ja hellyys luovat arkeen turvallisuutta. Yhteys lapsen ja aikuisen välillä auttaa lasta voimaan hyvin. Hassuttelulla ja yhteisellä huumorilla selviätte myös monista tilanteista!

Mikä on uhmaikä?

Uhmaiällä tarkoitetaan tahtoikää, jolloin lapsi testaa oman tahdon rajoja. Konkreettisesti tämä näkyy usein niin, että lapsi esimerkiksi kiljuu, heittäytyy lattialle, eikä suostu vanhemman kehotuksiin.

Uhmaiässä lapsi kokeilee, mitä omalla tahdolla voi saada aikaiseksi. Tahtomista on hyvä antaa kokeilla pienissä päätöksissä, kuten ”Haluatko iltapalaksi puuroa vai leipää?” Muista myös kehua lasta valinnan tekemisestä. Kun lapsi saa välillä tehdä ikätasonsa mukaisia päätöksiä, hän on suopeampi myös sinun antamillesi ohjeille ja säännöille. Kolmen vuoden ikää lähestyessä lapsi kehittyy koko ajan enemmän omaksi itsekseen. Uhmaiän aikana lapsi ottaa myös ensimmäiset askeleet kohti itsenäistymistä ja vanhempien hoivasta irtautumista. Lapsen on hyvä antaa turvallisesti kokeilla rajojaan uhmata vanhempaa. On oleellista muistaa myös tukea uhmaikäisen kehittyviä itsesäätelyn taitoja.

Milloin alkaa uhmaikä?

Uhmaikä alkaa yleensä lapsen ollessa noin kahden vuoden iässä. Ensimmäisiä merkkejä lapsen uhmakkaasta käytöksestä on tuttu ”EI” -sanan lisääntyminen. Tällä tavalla lapsi saa itselleen tunteen siitä, että hän hallitsee omaa itseään ja tekemisiään. 

Kuitenkin, kasvaakseen omaksi persoonakseen uhmaikäinen lapsi tarvitseekin tuekseen turvallisen aikuisen, jolle hän uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. Jos lapsi uskaltaa näyttää sinulle kaikki tunteensa, voit todella tuntea onnistuneesi, sillä näin lapsesi osoittaa luottavansa sinuun, mikä taas tekee hyvää hänen itsetunnolleen. Meidän on tärkeä antaa lapsen tuntea kaikkia tunteita, mutta samalla auttaa lasta erottamaan tunteen ja teon eron. Ihan miten tahansa ei kukaan meistä voi toimia, vaan meidän on harjoiteltava pienestä asti rakentavia tapoja itsemme ilmaisemiseen silloin, kun olemme itsellemme haastavan tunteen vallassa.

Kauanko uhmaikä kestää?

Uhmaikä kestää yleensä noin 4-5 ikävuoteen saakka, mutta voi ilmaantua myös vasta kuudenkin ikävuoden tienoilla, jos tätä kehitysvaihetta ei ole aiemmin päässyt käymään läpi.

On siis hyvin yksilöllistä, kuinka kauan uhmaikä kestää kunkin lapsen kohdalla. Uhmaiän kestoon vaikuttaa myös se, minkä verran lapsen annetaan tuntea haastaviakin tunteita omassa arjessa. Kun lapsi saa tuntea kaikkia tunteitaan, hän oppii pikkuhiljaa myös sietämään niitä. Tämä vaatii meiltä aikuisilta ymmärrystä ja empatiaa lapsen tärkeää kehitysvaihetta kohtaan.

Milloin uhmaikä loppuu?

On hyvin yksilöllistä, milloin lapsen uhmaikä loppuu. Joillakin se kestää vuoden verran 2-3 vuoden iässä mutta palaa takaisin lapsen ollessa esikouluiässä. Toisilla taas uhmaikä voi kestää lapsen ensimmäisestä vuodesta kolmeen tai neljään ikävuoteen.

Lapsi ilman uhmaikää?

Jos uhman luonnollinen kehitysvaihe jää lapselta kokematta, uhma saapuu takaisin lapsen myöhempinä ikävuosina, useimmiten noin 6- ikävuoden paikkeilla, useimmiten voimakkaampana.

Uhmaikäinen ja vauva

Uhmaiässä olevalla lapsella saattaa olla hyvinkin paljon mustasukkaisia tunteita nuorempaa sisarustaan kohtaan. Uhmakkaasti käyttäytyvä lapsi tarvitsisi paljon vanhemman kiitosta ja huomiota, mutta helposti nuorempi, esimerkiksi imetysiässä oleva sisarus vie luonnollisestikin enemmän vanhemman huomiota.

Mustasukkaisen sisaruksen tunnemyrskyä yleensä helpottaa, kun hänen annetaan olla mukana vauvan hoidossa ja hän kokee itsensä edelleen yhtä tärkeäksi perheensä jäseneksi kuin ennenkin. Lapsen arvo ja tärkeys perheessä ei ole siis muuttunut, vaikka arjessa onkin nyt mukana pieni vauva. Kahdenkeskinen aika vanhemman kanssa pienemmän sisaruksen ollessa esimerkiksi päiväunilla, on todella tärkeää vanhemmalle sisarukselle.

Jotta sisarusten välistä suhdetta saadaan vahvistettua, tulee vanhemman auttaa lasta huomaamaan, minkälaisesta kohtelusta vauva pitää ja mitä vauva ajattelee isommasta sisaruksesta. Vanhemman on tärkeä sanoittaa ääneen tilanteita, joissa esikoinen toimii oikein vauvan kanssa. Kun lapsi esimerkiksi silittää vauvan päätä tai näyttää jonkun hienon tempun, vanhempi toimii vauvan sanoina ja kertoo, kuinka mukavalta vauvasta tuntuu, kun sisarus noin hellästi silittää tai että vanhempi kertoo vauvan olevan todella ylpeä sisaruksesta kun näkee hänen hienon temppunsa ja haluaa oppia isompana yhtä taitavaksi.

Muista myös antaa lapselle paljon kiitosta vauvan hoidosta ja kertoa, kuinka hieno apulainen hän on. Anna hänelle pieniä vastuullisia tehtäviä vauvanhoitoon liittyen, kuten ”Hakisitko vaipan?”. Myös tällä tavalla lapsi unohtaa pikkuhiljaa oman mustasukkaisuutensa.  

Uhmaikäinen ja jäähy

  • Kiukun ottaessa valtaa, lasta ei saa jättää yksin.

Lapsen pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi uhmakohtauksenkin aikana ja vanhemman tehtävänä on auttaa lasta pääsemään kiukun yli.

  • Jos lapsi jätetään selviämään kiukkukohtauksesta yksin, hän kokee, ettei tunne ole hyväksyttävä ja lapsi oppii pikkuhiljaa välttelemään negatiivisia tunteita, jolloin tunteet saattavat patoutua sisälle. Tämä taas on vahingollista lapsen myöhemmälle kehitykselle.
  • Niin kutsuttu ”jäähy” on turvallisinta toteuttaa lapsen ollessa aikuisen sylissä ja ollessa läsnä, lasta rauhoittamalla. Lapsen rankaiseminen jäähyllä aiheuttaa lapselle turvattomuuden tunteen. Yksin jääminen suurten tunteiden keskellä on lapsen näkökulmasta hyvin epäreilu tilanne.

En ymmärrä lastani

Uhmaiässä oleva lapsi saattaa herättää vanhemmissa välillä ihmetystäkin käyttäytymisellään. Mikä tätä lasta vaivaa? Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Usein vastaukset tällaisiin kysymyksiin löytyvät viettämällä aikaa lapsen kanssa.

  • Kun olet kiinnostunut siitä, mitä lapsesi ajattelee ja millaisista asioista hän on kiinnostunut, pääset asiassa hyvinkin pitkälle. Jokainen lapsi on erilainen ja parhaiten lapsen käyttäytymistä ymmärtää vain tuntemalla oma lapsensa.

Tunteiden hallinta uhmaiässä

Pienen lapsen raivokohtaukset johtuvat siitä, ettei uhmaikäinen vielä osaa säädellä omia tunteitaan. Paras ratkaisu on ottaa lapsi syliin, jotta lapsi huomaa, että hänet hyväksytään kaikkine negatiivisine tunteineenkin.

Juttele tunnetaitojen vahvistamisesta myös päiväkodin henkilökunnan kanssa. Myös kasvatusyhteistyönne kannalta on tärkeää, että sinä saat vanhempana lapsen varhaiskasvatuksen ammattilaisilta tukea haastaviin tilanteisiin.

  • Lapsi tarvitsee aikuisen tuen tunteiden säätelemiseen.

Nuhtelu ja kurittaminen eivät auta, sillä lapsi ei vielä itsekään ymmärrä syitä omalle käyttäytymiselleen.

Lapsi ei tottele

Tottelemattomuus kuuluu lapsen uhmaikään, jolloin lapsi uhmaa vanhempien tahtoa ja pyrkii tuomaan enemmän omaa tahtoaan esille. Lasta ei kuitenkaan kannata lähteä rankaisemaan tottelemattomuudestaan.

Toimi näin, jos lapsi ei tottele;

  • Anna lapselle 2 turvallista vaihtoehtoa, joista valita.
  • Esitä vaihtoehtosi määrätietoisesti, mutta ystävällisesti.
  • Kun lapsella on välillä mahdollisuuksia vaikuttaa itse omassa arjessaan, uhmaaminenkin todennäköisimmin vähentyy.
  • Muista olla johdonmukainen! Jos sanomme jotain, mutta emme toimi näin käytännössä, lapsi oppii vain jatkuvasti testaamaan meitä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa pidämme säännöistä ja rajoista kiinni, sitä helpompia ovat myös tulevat vuodet lapsen kanssa. Lapsi oppii kunnioittamaan meitä ja sanomisiamme, eikä ole perheen ”pomo”. Tämä myös lisää lapsen turvallisuuden tunnetta ja hyvää oloa arjessa. On hyvin vahingollista lapsen kehitykselle, jos hän ajattelee voivansa tehdä juuri niinkuin itse haluaa, eikä aikuisen sanoilla ole mitään merkitystä tai vaikutusta häneen. Tällöin on vanhempana mietittävä uusiksi omaa toimintaa arjen säännöissä ja rajoissa sekä jaksettava pitää niistä tiukasti kiinni. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tämä tehdään, sitä helpompaa se tulee olemaan.

Lapsi ei syö

Lapsi saattaa myös uhmata vanhemman tahtoa syömättömyydellään. Tähän ei kuitenkaan vanhemman kannata puuttua liikaa, tai antaa lapselle muita ruokavaihtoehtoja. Lapsi oppii muuten pyytämään muulloinkin eri vaihtoehtoja ruokailun yhteydessä.

Kun lapsi huomaa, että syömättömyys ei odotetulla tavalla huoleta sinua, lapsi kyllä syö, kun hänen on tarpeeksi nälkä ja syömättömyydellä niskurointi jää pois pikkuhiljaa. Älä siis missään nimessä huolestu, jos lapsi jossain kohtaa kehityksensä vaihetta syökin selvästi normaalia vähemmän. Jos lapsi jaksaa edelleen normaaliin tapaan touhuta ja on enimmäkseen hyväntuulinen, ei ole syytä huoleen.

Lapsi lyö – toimi näin!

  • Jos lapsi lyö, vanhemman on tehtävä heti selväksi, ettei sellainen käy päinsä.
  • Tarvittaessa lapsen käsistä pidetään kiinni, katsotaan lasta silmiin ja sanotaan tiukalla mutta rauhallisella äänellä ”Ei saa lyödä.”
  • Lapsen lyömisen taustalla on usein jonkin harmitus tai täyttymätön tarve. Uhmaikäinen ei myöskään osaa vielä toimia muulla tavalla, vaan tarvitsee tukeamme tunteidensa käsittelyyn.
  • Vanhemman on tärkeä selvittää syy lapsen lyömiselle, sillä syy on aina olemassa. Kun haluamme ymmärtää lasta, hänkin haluaa avata meille ajatusmaailmaansa ja näin pääsemme käsiksi itse syyhyn. Yleensä lapsen lyöminen johtuu siitä, että lapsi kokee ettei vanhempi ymmärrä häntä.

Uhmaikä eri ikävaiheissa

On hyvin yksilöllistä, milloin lapsi alkaa uhmailemaan vanhempien tahtoa ja saamaan kiukkukohtauksia oman tahdon täyttymisen edistämiseksi. Joillakin lapsilla uhmaikä alkaa jo 1-vuotiaana ja joillakin myöhemmin, yleensä noin 2-3 ikävuoden tienoilla.

Uhmaikä 1v

Ei ole ollenkaan tavatonta, jos lapsen uhmaikä alkaa jo 1- vuotiaana. On ennemminkin hienoa, että lapsella on herännyt tarve ilmaista omaa tahtoaan jo nyt. Noin 1 vuoden iässä lapsi tavallisesti oppii ensimmäiset sanansa ja myöhemmän puheen kehityksen kannalta on oleellista vahvistaa lapsen sanastoa lisäämällä vuorovaikutukseen vastavuoroisuutta.

Lisäät vuorovaikutukseen vastavuoroisuutta huomioimalla lasta hänen käyttäessään omaa kieltään ja vahvistamalla lapsen sanomisia antamalla esimerkin pidempisanaisista lauseista. Tämä tukee myös lapsen puheen kehitystä. Lapsen osoittaessa esimerkiksi lempileluaan ja sanomalla ”pupu”, voit vahvistaa lapsen sanastoa sanomalla itse esimerkiksi näin ”Niin, siellä on sinun pupusi. Leikitäänkö pupulla?”

Tue aktiivisesti myös lapsen tunnetaitoja sanoittamalla lapselle hänen tunteitaan, kuten ”Sinua itkettää, olet surullinen. Voisiko sylistä olla apua?” Uhmaikä on lapsen kasvun ja kehityksen kannalta erittäin tärkeä vaihe. Persoonallisuuden kehitys alkaa jo tässä vaiheessa. Rajojen asettaminen tässä ikävaiheessa on tärkeää, jos lapsella on herännyt vahva tarve ilmaista tahtoaan. Turvallisuuden tunnetta ja lämpöä tulee kuitenkin muistaa entisestään lisätä, jottet ajaudu vain kieltämään lasta. Jatkuva kieltäminen vahvistaa lapsen negatiivista käytöstä. Lisää vuorovaikutukseen siis syliä, lämpöä ja positiivisia sanoja.

Uhmaikä 2v

Lapsi saattaa 2 vuoden iässä alkaa protestoimaan vanhempien asettamia rajoja. Lapsen rajalliset taidot ja epäonnistumiset saattavat myös suututtaa ja turhauttaa lasta.

Kiukun ottaessa valtaa, pienelle lapselle on hyvä perustella, miksi joku asia on kiellettyä ja miksi on hyvä toimia juuri vanhemman kertomalla tavalla.

Toisena ikävuotena lapsi alkaa myös ymmärtää olevansa äidistä ja isästä erillinen henkilö ja pelkää menettävänsä vanhempansa. Tästä syystä lapsi on yhä tiiviimmin kiinni vanhemmissaan ja hän myös loukkaantuu helpommin. Tämän takertuvaisen vaiheen jälkeen lapsesta tulee entistä itsenäisempi ja haluaa suoriutua arjen askareista yhä paremmin itse.

Oman tahdon näkyminen tulee yleisimmin esille juuri 2 -vuoden iässä. Lapsi alkaa kasvaa yhä enemmän omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen. Lapsi alkaa yhä selkeämmin ymmärtää omaa osaamistaan, kun käsitys omasta itsestä jäsentyy. Myös turhautuminen omien taitojen rajallisuudesta saattaa aiheuttaa lapsessa suuriakin pettymyksen tunteita ja kiukkukohtauksia.

Uhmaikä 3v

Yleensä haasteellisin tahtomisen ja itsenäistymisen harjoittelu helpottaa kolmen ikävuoden tienoilla tai viimeistään 4-5 ikävuoteen mennessä. 3-vuotias on jo mukautuvaisempi erilaisiin tilanteisiin kuin aiemmin, vaikka kiukku ja riidat usein kuuluvatkin jo arkeen.

Uhmavaihe voi tässä iässä olla myös varsin aaltomainen. Lapsi haluaa yhdessä vaiheessa olla hyvinkin yhteistyökykyinen, kunnes sitten alkaakin uusi uhmavaihe.

  • Jos lapsi saa tarpeeksi tilaa harjoitella tahtomista ja ilmaista tunteitaan, lapselle kehittyy totuudenmukainen kuva omasta itsestään ja taidoistaan.
  • Lapsen tunteiden sanoittaminen ja tunteiden ymmärtäminen kehittää lapsen tunne-elämää.

Uhmaikä 4v

Tässä iässä lapsi tarvitsee yhä selkeämpiä perusteluita rajojen noudattamisen kannalta. Lapselle on hyvä selittää tarkasti, miksi erilaisissa tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla. Oma päätösvalta arjen asioissa korostuu myös tässä iässä ja lapsen on tärkeä oman kehityksensä kannalta saada vaikuttaa joihinkin häntä koskeviin asioihin. Tämän ikäisen lapsen on hyvä saada päättää, esimerkiksi peseekö hän hampaansa sohvalla vai vessassa tai haluaako hän käydä iltapesulla ennen iltapalaa vai sen jälkeen.

Kun annamme lastemme pienestä pitäen tehdä turvallisia päätöksiä itse, he oppivat luottamaan itseensä ja omiin valintoihinsa sekä osaavat myös tulevaisuudessa tehdä viisaita päätöksiä.

Uhmaikä 5v

Tässä iässä lapsen kritiikki itseään ja osaamistaan kohtaan saattaa alkaa näkyä yleensä vähän enemmän kuin aiemmin. Myös erilaiset pelot saattavat olla osa tämän ikäisen lapsen arkea. Lasta onkin tärkeä tällaisissa tilanteissa rohkaista ja sanoittaa hänelle hänen vahvuuksiaan.

Uhmaikä 6v

Esikouluikäisen uhmailu on myös täysin normaalia. Kuuden vuoden ikää kutsutaan kuningasvuodeksi, sillä se ikään kuin kruunaa varhaislapsuusajan. Tähän ikään liittyykin samanlainen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla.

Joissakin perheissä tämä ikävaihe menee ohi ilman sen suurempia tunnekuohuja ja joissain perheissä taas tunteet kuohuvat sitäkin suuremmin. Itsenäistymisvaiheet ovat kuitenkin erityisen tärkeitä lapsen elämässä, jotta hän voi kasvaa omaksi itsekseen ja irti vanhemmistaan. Kunkin vaiheen jälkeen lapsesta kasvaa pikkuhiljaa yhä varmemmin itseensä luottava yhteiskunnan jäsen.

Kuuden vuoden iässä lapsi myös helposti vertailee omia taitojaan toisten taitoihin ja saattaa lannistua helposti epäonnistumisistaan. Tästä syystä lapsi tarvitseekin paljon kehua ja kannustusta pienestäkin yrittämisestä. On lisäksi täysin normaalia, että tämän ikäinen onkin yhtäkkiä hyvinkin paljon kiinni vanhemmissaan, vaikka aiempina vuosina lapsi olisikin selvinnyt arjen tilanteista itsenäisemmin.

Elämän suuret kysymykset pohdituttavat lasta ja siksi hän tarvitseekin vierelleen vanhemman, joka keskustelee ja on kiinnostunut hänen ajatuksistaan.Vanhemmat saattavat jossain kohtaa miettiä lapsen taitojen taantuneen. Lapsen uskoa omiin taitoihin ja arjen tilanteista selviämistä kannattaakin kotona tukea hyvinkin paljon. Tärkeitä koululaisen taitoja, kuten kengännauhojen solmimista, lautapeleihin keskittymistä ja oman vuoron odottamista on hyvä harjoitella kotonakin.  

Uhmaikäinen lapsi käy hermoille

On selvää, että lapsen uhmaikä ja jatkuva rajojen kokeilu rasittavat vanhempien hermoja. On kuitenkin oleellista tietää, ettei vanhemman oma hermoilu ja maltin menettäminen lapsen kiukkukohtauksen aikana millään tavalla paranna lapsen tilannetta. Vanhemman onkin tästä syystä hyvä miettiä keinoja omien tunteiden hallintaan uhmaikäisen kanssa. Monia auttaa esimerkiksi syvään hengittäminen tai kymmeneen laskeminen. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen ja jokainen meistä menettää joskus malttinsa lapsensa kanssa. Näistä tilanteista on kuitenkin hyvä puhua lapsen kanssa ja pyytää aina anteeksi. Lapsen kasvatuksessa vanhemman omilla tunnetaidoilla on suuri merkitys.

  • Lapsi oppii, että virheitä sattuu myös aikuisille, mutta asiat ovat aina korjattavissa kun niistä puhutaan.

”Uhmakkaan käytöksen takana on aina lapsi, joka kaipaa vain ymmärrystä ja tukea omille tunteilleen. Kun me vanhemmat ymmärrämme, kuinka tärkeä vaihe uhmaikä on lapsen kehityksessä, pystymme antamaan itsestämme enemmän silloin kun lapsi meitä eniten tarvitsee!”

                                                                                                             Marika Mäkelä

Jätä kommentti