Useimmiten lapsi valehtelee juuri niistä asioista, joiden hän toivoisi olevan totta. Pienen lapsen tarinointi ja mielikuvituksellinen kerronta kuuluu jokaisen lapsen normaaliin kehitykseen. Lapsen ollessa 3-6 vuoden iässä heidän mielikuvituksensa on vilkkaimmillaan ja he mielellään keksivät erilaisia tarinoita. Siinä vaiheessa kun lapsi jo ymmärtää toden ja tarun eron, voidaan puhua valehtelusta.

Lapsen hyvä mielikuvitus kertoo erityisesti lapsen luovuuden ja tunne-elämän kehittyneisyydestä. Tarinoiden sepittelyllä lapsi myös testaa hänen ja hoivaajansa välisen suhteen lujuutta. Lapsi saa usein itselleen myös hallinnan tunnetta valehdellessaan. Ongelmia syntyy helposti siinä kohtaa, jos valehtelusta ehtii tulla lapselle tapa. Tästä tavasta on kuitenkin mahdollista ja tärkeääkin päästä eroon. Toden ja sadun välistä eroa lapsi alkaa pikkuhiljaa erottamaan ennen esikouluikään siirtymistä.

Miksi lapsi valehtelee?

Lapsi valehtelee meille monista eri syistä. Lapsen valehtelun taustalla saattaa olla muun muassa huomiontarve, häpeä, kateus, rangaistuksen pelko tai esimerkiksi perheen liian ankarat säännöt. Jos kotona on vaikea sietää minkäänlaista epätäydellisyyttä, lapsi voi kokea itselleen helpommaksi olla kertomatta vanhemmalle totuutta asiasta, jossa hän kokee tehneensä väärin.

Mielikuvitus saa lapsen ajatusmaailman laukkaamaan ja juuri 3-6vuoden iässä lapsen mielikuvitus on vilkkaimmillaan. Hyvä mielikuvitus näkyy lapsen leikeissä ja ajattelun kehityksessä. Syitä sille, miksi lapsi valehtelee, voi kuitenkin olla moniakin.

Lapsi saattaa esimerkiksi pelätä mahdollista rangaistusta tai sitä että hänelle ollaan vihaisia jos hän kertoo, kuinka joku tietty tilanne ihan oikeasti meni. Lapsi voi myös pelätä, ettei vanhempi enää rakastakaan häntä, jos lapsen teko paljastuu. Olemme varmasti kaikki olleet joskus myös sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi haluaa olla meille mieliksi ja vastata kysymykseemme sen mukaan, mitä aikuinen haluaa kuulla, vaikka se ei olisikaan totta.

On suhteellisen tavallista, että 4-5 vuotiaat lapset keksivät totuudesta omia versioitaan. Todellisuuden ja tarun eron lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ennen esikouluikään siirtymistä. 6-vuotias ymmärtää kuitenkin jo täysin oikean ja väärän eron. Häpeän tunne on myös usein syy sille, miksi lapsi valehtelee. Lasta voi esimerkiksi hävettää jokin teko, minkä hän on tehnyt ja pelkää kertoa siitä vanhemmilleen, koska heidän reaktionsa jännittää häntä. Myös esimerkiksi liian ankarat säännöt voivat olla syy siihen, että lapsi ei uskalla kertoa vanhemmilleen totuutta ja päättää mielummin valehdella.

Varsinkin päiväkodissa, isossa lapsiryhmässä lapsen voi olla usein haastava saada omaa ääntään kuuluviin ja hän saattaa valehdella aikuiselle tai ikätoverilleen, jotta saisi tämän huomion. Muun muassa kateus saattaa altistaa lasta valehtelemaan, jotta lapsi ei kokisi huonommuuden tunnetta. Kaverin kertoessa esimerkiksi siitä, kuinka suuri nukketalo hänellä on kotonaan, saattaa saada lapsen valehtelemaan ja keksimään, että hänelläkin on vähintään yhtä suuri talo nukeille omassa huoneessaan.

Lapsi ei koskaan halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä ja jos kotona ei juuri sallita epäonnistumisia, lapsesta saattaa tuntua helpommalta alkaa värittämään totuutta, jotta säilyisi tilanteesta ilman nuhtelua.

Miten toimia kun lapsi valehtelee?

Kun lapsi valehtelee, häntä ei tule rangaista valehtelusta. On tärkeää, että lapsi kokee olevansa kanssamme turvassa, vaikka hän jäisikin meille kiinni valheesta. Jos suhtaudumme lempeästi ja ymmärtäväisesti lapsen sanomiseen, hän uskaltaa myös kertoa meille totuuden asiasta.

Toimi näin, kun lapsi valehtelee:

1. Älä kysy lapselta syytä siihen, miksi hän valehteli, sillä lapsi ei vielä itsekään ymmärrä syytä käytökseensä. Jos kysymme lapselta syytä valehteluun, hän ajattelee meidän olevan pettyneitä häneen ja keskusteluyhteys lapsen kanssa saattaa helposti vaikeutua.
2. Autetaan lasta palaamaan totuuteen sanoittamalla hänelle kertomaansa, jotta hän voi itsekin ymmärtää omaa käyttäytymistään. ”Ymmärrän, että sinusta olisi kiva ajatella että tuo olisi totta, mutta kyllähän me tiedämme, ettei se ole”.
3. Kerro lapselle, mitä valehtelusta voi seurata: ”Jos jatkuvasti kertoo valheita, muiden on vaikea luottaa siihen, milloin puhuu totta ja milloin ei. Miltä sinusta tuntuisi jos sinulle valehdellaan?”
4. Kerro lapselle, miksi on tärkeää puhua totta: ”Virheitä saa tehdä, koska silloin me myös opimme toimimaan ensikerralla toisin. Olen ainoastaan iloinen siitä, että kerrot minulle totuuden mistä asiasta tahansa. En koskaan ole vihainen tai pettynyt siitä, että kerrot minulle totuuden.”

Valehtelusta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun siitä tulee lapselle totuttu tapa. Silloin on syytä miettiä, mitkä taustalla olevat asiat vaikuttavat siihen että lapsi toimii toistuvasti tällä tavalla.

Lasta saattaa myös painaa jokin asia, jos hän valehtelee toistuvasti. Jokainen vanhempi tuntee kyllä oman lapsensa sen verran hyvin, että tietää, milloin on kyse totuuden värittämisestä ja milloin lapsi on vastaavasti sinulle rehellinen.

Näin saat lapsen puhumaan totta ja vahvistat hänen rehellisyyttään

Kiitä lasta joka kerta siitä, kun hän tulee rehellisesti kertomaan sinulle mitä tapahtui. Näin saat lapsen jatkossakin kertomaan sinulle asioistaan totuudenmukaisesti ja tämä vahvistaa teidän välistänne suhdetta.

Emmehän me halua, että lapset kertovat salaisuuksistaan ja vaikeista asioistaan mielummin muille, kuin meille. Haluamme, että he voivat kertoa meille niin huonot kuin hyvätkin asiat. Jokainen vanhempi haluaa, että lapsi voi ilman pelon tunnetta puhua meille mistä tahansa asiasta, oli asia sitten miten vakava tahansa.

”Aina kun jotain pahaa tapahtuu tai lapsi ajattelee olevansa pulassa ja tulee luoksesi kertomaan asiasta, kiitä häntä. Näin hän haluaa tulla luoksesi myös kasvaessaan isommaksi, sillä hän tietää ettet tuomitse häntä ja hyväksyt hänet myös virheineen”.

Kun lapset uskaltavat vaikean asian kohdatessaan tulla luoksemme jo ihan pienestä asti, he pysyvät meille avoimina myös teini- ja aikuisiässä, sillä he tietävät, että he voivat tulla luoksemme minkä tahansa asian kanssa ilman että me paheksumme tai syyllistämme heitä. Kun toimimme näin, vuorovaikutus meidän ja lapsen välillä pysyy avoimena ja lapsi haluaa omasta tahdostaan olla rehellinen meille. Rehellisyys ja toden puhuminen on kovin tärkeää myös lapsen turvallisuuden kannalta.

Millaisia ajatuksia artikkeli sinussa herätti? 🙂