Lapsen raivokohtaukset ovat lapsen tapa reagoida haastaviin tunteisiin. Raivokohtauksen aikana vanhemman on hyvä muistaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta merkitystä on sillä mitä teemme kohdatessamme haastavan tunteen. Muita tai itseään ei saa satuttaa.

Tutustu verkkokurssiini: Lapsen raivokohtaukset – verkkokurssi raivon kesyttämiseen


Lapsen raivokohtaukset ovat aikuiselle merkki siitä, että lapsen tunnesäätely on taitotasoltaan vielä puutteellinen ja näissä taidoissa lapsi tarvitsee paljon aikuisen tukea. On siis oleellista opettaa lapselle, mitä hän SAA tehdä silloin, kun raivo on ottamassa valtaa. Haastavana, mutta kovin tärkeänä tehtävänä tulee vanhemman vain ottaa lapsen vaikea tunne vastaan. Vanhemman on myös tärkeä tiedostaa, että lapsen raivokohtaukset auttavat aivoja kasvamaan ja tästä syystä vaikeiden tunteiden tulviminen on tärkeää sallia. Uhmaikä on erityisesti se kehitysvaihe, jolloin lapsen raivokohtauksia voi esiintyä tavallista enemmän.

Mikä tunne löytyy raivon takaa? Mitkä olosuhteet tai tunteet ovat ajaneet lapsen raivon partaalle? Lapsen raivolle on aina olemassa jokin syy. Havainnoimalla lasta ja omaa ymmärrystä lisäämällä vanhemman on aina helpompi sietää lapsen tunteiden ylikuumenemista. Joskus lapsen raivoamisen taustalta voi löytyä myös aistiyliherkkyys, jolloin lapsella on haasteita aistitiedon käsittelyssä.

Mitä voin vanhempana tarjota raivon tilalle? Lapsen on oleellista oppia pienestä pitäen vanhemman avustuksella erilaisia vihan- ja raivonhallinnan keinoja, jotta vaikeiden tunteiden hallinta ei ole haastavaa enää vanhemmalla iällä, eikä aggressiivinen käytös vakiinnu lapsen tavaksi toimia haastavissa tilanteissa.

Jokainen lapsi sietää tietyn määrän vaikeita tunteita. Osa sietää niitä hyvinkin paljon ja toiset taas eivät siedä juuri yhtään ja vastaavat vaikeaan tunteeseen helposti aggressiolla. Jokaisella lapsella on tietty määrä kapasiteettia ottaa vastaan tunteita herättäviä tilanteita. Aggressiolla vaikeisiin tunteisiin vastaava lapsi tarvitsee paljon vanhemman tukea löytääkseen keinoja säädellä tunteitaan sopivalla tavalla, jottei aggressiivinen käytös vakiinnu pysyvästi lapsen toimintatavaksi.

Rauhallinen vanhempi saa nopeammin lapsestakin rauhallisen. Lapsi ei tottele tai kuuntele sinua jos olet myös itse kiihtynyt ja haastavan tunteen vallassa. Jotta negatiivisten tunnetilojen sietäminen olisi aikuisiällä mahdollista, tulee vanhempien tarjota lapselle myös pettymyksiä. Jos lapsi saa huutamisella ja kiukulla aina kaiken mitä haluaa, lapsi oppii hyvin pian että tällainen käytös auttaa nimenomaan saamaan toivotun asian. Tunnetaitojen harjoittelu pienestä asti vahvistaa itsesäätelyn taitoja sekä taitoja pärjätä kaverisuhteissa. Esimerkiksi päiväkodin aloitus voi tehdä lapsesta iltaa kohden väsyneemmän, jolloin tunteiden säätely on haastavampaa. Varsinkin ensimmäiset viikot olisi hyvä käyttää rauhalliseen yhdessäoloon päiväkotipäivien jälkeen.

Mitä tehdä kun lapsi saa raivokohtauksia?

Kun lapsi raivoaa, vanhemman tulee antaa lapsen raivon tulla. Lapsi saa raivota, mutta itseä tai muita ei saa satuttaa. Älä toru, kiellä tai vähättele lapsen suurta tunnetta. Se vain lisää lapsen raivoa.

Oleellista kumminkin on, ettei lapsi tunnekuohun aikana satuta itseään tai ketään muuta. Jos näin ei tapahdu eikä lapsi käyttäydy väkivaltaisesti, voit rauhassa ensin odottaa, että lapsi on saanut pahimman tunteen purettua. Kerää lapsen tunteenpurkauksen aikana itseesi lisää rauhallisuutta, sillä juuri sitä haluat tarjota lapsellesikin. Lapsen tullessa lähellesi ole empaattinen ja sanoita hänelle sen hetkistä tunnetilaa. Lempeä kasvatus tukee lapsen tunnetaitojen kehittymistä ja auttaa lasta löytämään rakentavampia tapoja ilmaista omia tunteita.

Ennakoi ajoissa. Jos huomaat, että lapsi kuitenkin on aikeissa satuttaa itseään tai muita, tulee lapsi ohjata omien rauhoittumisvälineiden luokse. Näitä rauhoittumisvälineitä voivat olla esimerkiksi puristelupallo, erilaiset aistipullot tai esimerkiksi terapiaketju. Vanhempi tarjoaa lapselle näiden avulla turvallisempia tapoja purkaa tunnettaan. Päättäkää yhdessä lapsen kanssa rauhoittumisvälineille oma paikka. Rauhoittumisvälineisiin on hyvä tutustua lapsen kanssa silloin, kun lapsi on rauhallinen ja hyväntuulinen.

Miten kohdata raivoava lapsi?

5 askelta raivoavan lapsen kohtaamiseen:

1. Salli tunteen tulla ja toimi rauhoittajana. 2. Tarjoa syliä 3. Sanoita tunnetilaa 4. Vahvista yhteyttä 5. Havainnoi ja kuuntele, niin ymmärrät.

1. Salli tunteen tulla ja toimi rauhoittajana – lapsen ollessa raivon vallassa on vanhemman tehtävä kerätä itseensä rauhallisuutta esimerkiksi syvään hengittämisen avulla. Voit myös tässä haastavassa tilanteessa ajatella, että ”Sallin tämän, jotta lapsi voi kasvaa.” Ollessasi rauhallinen, pystyt tarjoamaan lapselle hänen kaipaamaansa ymmärrystä hämmentävässä tilanteessa.
2. ”Haluatko tulla syliin?” Vanhempi kertoo myös sanoillaan ja teoillaan hyväksyvänsä lapsen tunteen purkauksen. Ihan pienen lapsen kanssa sylihoito on paras keino silloin, kun tunteet tulvivat yli. Voit samalla silitellä lasta ja kertoa, että ”Kaikki on hyvin. Tästä selvitään yhdessä.”
3. Sanoita tunnetilaa – esimerkiksi näin ”Olet vihainen, kun en tänään pääse viemään sinua kaverin luokse leikkimään. Ymmärrän kyllä ja pääset varmasti toisena päivänä.”
4. Vahvista yhteyttä – tunteenpurkauksen jälkeen lapsen on tärkeä kokea, että hän on edelleen aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin ennenkin. Lapsi saattaa tuntea häpeää oman käytöksensä vuoksi ja vanhemman olisikin hyvä osoittaa lapselle, että mitään vakavaa ei ole tapahtunut ja että kaikki on hyvin.
5. Havainnoi ja kuuntele, niin ymmärrät – Mikä raivokohtauksen sitten aiheutti? Mikä asia lapsen sai juuri äsken raivon partaalle? Oman lapsen raivoamiselle saa parhaiten vastauksia viettämällä paljon aikaa hänen kanssaan ja oppimalla ymmärtämään hänen ajattelumaailmaansa. Lasta havainnoimalla ja kiinnittämällä huomiota raivon aiheuttamiin tilanteisiin tulet ymmärtäneeksi mistä raivo ylipäätään kumpuaa. Havainnoimalla pystyt myös jatkossa ennakoimaan tulevia tilanteita paremmin.
   

Miten saada lapsi rauhoittumaan?

Lapsen rauhoittumiskeinot auttavat tunteiden säätelyssä. Ihan pienelle lapselle kannattaa rauhoittumisen keinoksi kokeilla ensin syliä.

Jokaisella lapsella on oma keinonsa rauhoittua. Vain kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja, voi löytää itselleen ja omalle lapselleen parhaan keinon. Lasta havainnoimalla tulet löytäneeksi keinot, mitä juuri sinun lapsesi kannattaa kokeilla omana rauhoittumisen keinonaan. Sallittuja rauhoittumisen keinoja ovat kaikki ne, mitkä eivät satuta lasta tai muita lähellä olevia.

Kun lapsen tunteet kuumenevat, vanhempi voi omalla esimerkillään valita itselleen etukäteen yhdessä lapsen kanssa sovitun rauhoittumisen välineen ja rauhoittaa itseään tämän avulla. Vanhempi voi esimerkiksi ravistaa muutaman sekunnin ajan glitterpulloa ja jäädä sitten katselemaan pullon pyöriviä hileitä samalla rauhallisesti syvään hengitellen. Lapsi tulee pian perässäsi kun on ensin nähnyt mallin haastavassa tilanteessa toimimiseen. Myös vanhemman empatialla ja ymmärtäväisyydellä on suuri merkitys sen suhteen, miten nopeasti lapsi rauhoittuu.

Hengitys on tehokas tapaa rauhoittaa koko keho. Lapsen kanssa kannattaa harjoitella erilaisia hengitystekniikoita. Esimerkiksi saippuakuplien puhaltelu on oiva tapa säädellä omaa hengitystä.

Rauhoittuminen eri aistikanavien kautta. Näköaistin avulla rauhoittuvaa lasta auttaa esimerkiksi glitterpullossa leijuvien hileiden katseleminen. Kotiin kannattaa myös laittaa esille paljon kuvallista tukea, jos tämä rauhoittumiskeino tuntuu lapsen kohdalla toimivan. Tällainen lapsi siis tarvitsee rauhoittuakseen visuaalista tukea. Tuntoaistin kautta rauhoittuvaa lasta voi auttaa silittely, hiusten harjaaminen tai vaikka kutittaminenkin.

Mikä sitten voi olla syynä lapsen raivokohtauksille? Tätä vanhemman on hyvä lähteä pohtimaan, sillä lapsen raivolle on aina jokin selitys. Taustalla voi olla esimerkiksi radikaali muutos oman perheen sisällä tai arjen rutiineissa. Toisinaan syynä voi olla myös tilanne, jonka lapsi kokee liian haastavaksi itselleen. Vanhemman on tärkeä myös miettiä, miten itse käyttäytyy omien pettymyksen tilanteiden aikana. ”Annanko vanhempana lapselleni oikeanlaista mallia sietää pettymyksiä?”

Mistä lapsen päivä koostuu? Onko päivässä kenties liikaa virikkeitä ja lapsi on tästä syystä yliväsynyt ja väsymys purkautuu raivokohtauksina? Vai onko päivissä liian vähän yhteisiä hetkiä ja lapsi on liian paljon ruutuajalla? Lasta havainnoimalla vanhemman on mahdollista päästä jyvälle sen suhteen, mikä mahdollisesti aiheuttaa lapsen liiallisen tunteiden kuumenemisen. Vanhempien asettamat turvalliset rajat lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta.

Kun lapsi huomaa suuren tunnekuohun keskellä, että häntä ja hänen tunnettaan ymmärretään, lapsen on pikkuhiljaa helpompi sietää ja ymmärtää myös itse omia tunteitaan. Lapsen vahvuuksien sanoittaminen ja onnistumisten huomaaminen lisää lapsen positiivista käytöstä.

Lapsi raivoaa nukkumaan mennessä

Lapsi voi hyvin voimakkaastikin osoittaa mieltään nukkumaan menon suhteen. Nukkumaan mentäessä lapsi saattaa olla jo liian väsynyt ja raivoaa tästä syystä.

Tutut, samanlaisina toistuvat iltarutiinit, tuovat iltaan ennakoitavuutta. Voit esimerkiksi jo lapsen iltapalan aikana sopia lapsen kanssa siitä, mikä satu tänä iltana luetaan. Tehkää siis yhdessä lapsen nukkumaan menosta mahdollisimman mukavaa, niin raivokohtaukset nukkumaan menon suhteen vähenevät. Muista huolehtia lapsen riittävästä unen saannista, hyvästä ravinnosta sekä ulkoilun määrästä.

1-3 vuotiaan lapsen raivokohtaukset

Noin 1-2 vuoden iässä lapsi tulee uhmaikään. Sylihoito on tämän ikäiselle lapselle paras keino raivon taltuttamiseksi.

On täysin tavallista, että lapsi uhmaa ja raivoaa etenkin silloin, kun hän on stressaantuneempi. Noin kolmen vuoden iässä lapsi alkaa ymmärtää, että muilla ihmisillä on hänestä erillinen mieli, eivätkä muut läheskään aina ajattele samalla tavalla kuin lapsi itse. Puheen kehittyessä lapsen kanssa on mahdollista keskustella erilaisista asioista aiempaa enemmän. Tässä ikävaiheessa lapsi ei läheskään aina kykene rauhoittumaan itse, vaan tarvitsee siihen vielä aikuisen tukea. Ikäkauden tärkeä tehtävä onkin oppia nimeämään ja sietämään omia tunteitaan.

4-6 vuotiaan lapsen raivokohtaukset

Tässä iässä yleensä lapsen uhmakkuus vähenee, mutta lähestyttäessä kuuden vuoden ikää lapsen käytöksessä näyttäytyy lyhyt kehityksellinen ”pikkumurrosiän” vaihe, jolloin lapsi kiukuttelee enemmän.

Kiukuttelu johtuu lapsen kognitiivisen kehityksen etenemisestä, kun lapsi alkaa enemmän ymmärtää erilaisia asioita ja maailmaa. Lapsi saattaa kokea varsinkin esikouluvuoden alkuvaiheessa sisäistä ristiriitaa, kun hän kokee itsensä välillä vielä pieneksi ja toisinaan taas isoksi. Tähän samaan aikaan myös ajattelun taidot kehittyvät kun lapsi alkaa pikkuhiljaa ohjata omaa toimintaansa sisäisellä puheellaan. Tukea rauhoittumiseen tämän ikäinen lapsi tarvitsee vielä aikuiselta, mutta selviytyy useimmiten pienistä pettymyksistä itsenäisesti.

7 vuotiaan lapsen raivokohtaukset

Lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat myös erilaisia keinoja raivon kesyttämiseen. Joku tarvitsee enemmän omaa tilaa ja rauhaa ennenkuin on valmis keskustelemaan asiasta ja toinen taas rauhoittuu paremmin aikuisen lähellä.

Yleensä esikouluikäinen lapsi pystyy jo hieman säätelemään omia tunteitaan. Lapsi ei välttämättä enää pienen pettymyksen eteen sattuessa kiukustu tai pillahda itkuun. Tämän ikäinen myös osaa jo ainakin hetken odottaa omaa vuoroaan ja keskittyä hetken aikaa tehtävien parissa.

Esikouluikäinen voi kuitenkin hermostuksissaan myös huutaa, lyödä tai jopa rikkoa esineitä. Usein tämän ikäinen lapsi tarvitsee sanallista ohjausta, jotta hän osaa hakeutua rauhoittumaan omaan tilaan. Jotkut tämänikäiset lapset tarvitsevatkin hyvin vahvaa aikuisen tukea, jotta omien tunteiden säätely olisi mahdollista.

10 vuotiaan lapsen raivokohtaukset

Kouluiässä oleva lapsi osaa ilmaista oman mielipiteensä jo hyvinkin määrätietoisesti. 10 vuoden ikäinen lapsi saattaa hermostuksissaan huutaa tai heitellä tavaroita, potkia tai kiukustua kovastikin.

Myötätuntoinen suhtautuminen sekä tunne-elämän tukeminen ovat myös kouluikäisen elämässä tärkeitä asioita. Kuitenkaan fyysistä väkivaltaa itseä tai muita kohtaan ei voi pitää normaalina. Tämän ikäisen lapsen väkivaltaisuus kertoo enemmänkin aggressionsiedon ongelmista.

Aggressiivinen lapsi

Vaikeat tunteet voivat tulla näkyviin myös aggressiivisuutena, koska lapsi ei ole vielä oppinut omien tunteiden säätelyn keinoja, eikä tiedä muutakaan keinoa ilmaista itseään.

Etenkin uhmaikäisen lapsen käytöksessä saattaa erilaisten harmitustilanteiden aikana ilmetä aggressiivista käytöstä, jolloin lapsi lyö, huutaa tai heittelee tavaroita. Tällainen käytös tässä ikävaiheessa on täysin normaalia. Uhmaiässä olevan lapsen ei voi odottaa pystyvän oma-aloitteiseen tunteiden hallintaan, sillä tunteiden säätelyyn tarvitaan aikuisen rauhoittavaa puhetta ja syliä. Lapsen raivokohtaukset ovat osa tämänikäisen lapsen elämää. Kasvuympäristö, josta puuttuvat tutut rutiinit ja ennakoitavuus, saattaa myös osaltaan aiheuttaa lapsessa aggressiivista käyttäytymistä. Useimmiten aggressiivisen käytöksen taustalla on vaikeuksia tunnesäätelyssä. Lapsen aggressiivinen oireilu helpottuu usein iän myötä, mutta on tärkeää puuttua erityisesti vakavaan oireiluun mahdollisimman varhain. Lapsen rankaiseminen ei koskaan kuulu osaksi lapsen kasvatusta. Lapsi ei käyttäydy tahallaan huonosti, vaan tarvitsee lisää aikuisen tukea.

Lapsi ei leiki muiden kanssa

Pienen lapsen sosiaalisten taitojen kehittyminen pohjautuu lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen.

Jos lapsi kohdataan kotona empaattisesti ja ymmärryksellä, hän oppii vähitellen toimimaan samalla tavalla omissa kaverisuhteissaan. Omien tunteiden kanssa oppii toimimaan, kun erilaisia tunnetiloja voi jakaa yhdessä aikuisen kanssa. Lapsen on hyvä harjoitella yhdessä vanhemman kanssa tunteiden tunnistamista sekä keskustella toisen lapsen asemaan asettumisesta. Sadut ovat oiva tapa oppia tunnistamaan muiden tunnetiloja.

Vanhemman jaksaminen

Muista pitää huolta myös omasta jaksamisestasi. Kiitä itseäsi joka kerta, kun pysyit rauhallisena lapsen raivokohtauksen aikana. Kaikki me tiedämme, ettei se todellakaan ole helppoa. Lapsen sosiaaliset taidot sekä aggressionhallintakeinot kasvavat, kun vanhempi vahvistaa lapsen positiivista käytöstä kehujen ja kannustusten avulla. Tehokkain ja helpoin tapa on siis huomata arjessa enemmän lapsen pieniäkin onnistumisen hetkiä, niin raivokohtauksetkin vähenevät ainakin määrällisesti.

Kiitos, että kävit lukemassa artikkelin! Tule seuraamaan postauksiani myös instagramiin: lapsenkasvatus