Kiintymyssuhde – lapsen tärkein kehitystehtävä!

Kiintymyssuhde on pitkään kestävä ja emotionaalisesti merkittävä side lapselle läheiseen ihmiseen. Kiintymyssuhde on myös lapsen tärkein kehitystehtävä.

Vanhemman ollessa kiinnostunut lapsestaan tämän syntymästään saakka, luo se hyvän lähtökohdan vahvalle kiintymykselle. Kun vanhempi lähtee selvittämään, kuka ja millainen tämä pieni ihme oikein on, vanhempi myös kuuntelee vauvan viestejä tietoisemmin ja haluaa oppia ymmärtämään mitä vauva kulloinkin yrittää viestiä.  

Kiintymyssuhteeseen liittyy aina läheisyyden etsiminen ja tarve pitää yllä kontaktia kiintymyksen kohteeseen. Se tarjoaa lapselle lohdutusta, turvaa ja hyvää oloa, kun kiintymyksen kohde on lapsen läheisyydessä. Ero tai pelkkä sen uhkakin kiintymyksen kohteesta tuottaa lapselle ahdistusta.

Läheisyyden etsiminen on kiintymyksen ydin. Vanhemman poistuessa paikalta, tuottaa se lapsessa ikävän tunteita. Ikävä ei ole poistettavissa kenenkään muun henkilön keinoin kuin kiintymyksen kohteena olevan vanhemman läsnäololla. Vahva kiintymyssuhde lapsen ja aikuisen välillä helpottaa myös lapsen rajojen omaksumista.

Lapsen kasvatus, ihan niin kuin mikä tahansa muukin matka, vaatii aikaa ja sopeutumista. Matka kohti lapseen kiinnittymistä tulee olemaan erilainen kuin muiden vanhempien, sillä ovathan kaikki lapset kuin aikuisetkin omia yksilöitään. Kiinnittyessään toisiinsa vanhemman ja lapsen välinen suhde muodostuu yhä luonnollisemmaksi ja nautittavammaksi.

Oman turvallisuudentarpeensa vuoksi lapsi kiintyy häntä lähimpään saatavilla olevaan aikuiseen. Kiintymyssuhde on tarpeeksi vahva silloin, kun lapsen ja vanhemman välinen suhde on aito, sensitiivinen ja onnellinen. Runsas vuorovaikutus tukee lapsen sanavarastoa ja puheen kehitystä. Jokainen vanhempi haluaa lapsestaan kasvavan ystävällisen, muut huomioivan, älykkään ja menestyvän yhteiskunnan jäsenen.

Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymyssuhdeteoria tarkoittaa kyseisen teorian kehittäjän, John Bowlbyn mukaan sitä, että lapsi muodostaa tunnesiteen häntä hoivaavaan turvalliseen aikuiseen. Esimerkiksi pelon tunteen vallassa lapsi turvautuu aikuiseen, ketä hän pitää kaikkein turvallisimpana.

Kiintymyssuhde on lapsen sosiaalisen kehityksen, sosiaalisten taitojen sekä kognitiivisen kehityksen kivijalka. Kiintymyssuhteen luominen tekee vanhemmuudesta mukavampaa, helpompaa ja nautittavampaa.

Kiintymysvanhemmuus

Kiintymysvanhemmuus tarkoittaa sitä, että olet sitoutunut lapsen yksilöllisille tarpeille ja olet valmis selvittämään, millaiset ratkaisut teidän arjessanne toimivat teidän kummankin parhaaksi. Reagoit asianmukaisesti vauvasi viesteihin ja opit ymmärtämään hänen viestejään.

Positiivista hoivaa saadessaan lapsi saa tunteen omasta arvokkuudestaan.

Kiintymysvanhemmuudesta on paljon etuja. Se auttaa sinua tuntemaan lapsesi paremmin ja ymmärtämään hänen näkökulmaansa eri tilanteissa. On selvää, että jos haluamme jonkun seuraavan ohjeitamme, meidän on ensin ansaittava tämän luottamus. Luottamus taas kehittyy täyttämällä lapsen tarpeet. Kun lapsi luottaa hoivaajiinsa, hän luottaa sanoihisi myös silloin, kun asetat hänelle rajoja. Rajojen asettamisessa luottamukselle perustuva auktoriteetti on ensiarvoisen tärkeä. Kiintymysvanhemmuus rohkaisee lasta tottelevaisuuteen. Kiintyneet lapset haluavat usein miellyttää vanhempiaan ja huomaavat usein olevansa asioista samaa mieltä. Kun lapsi huomaa, että osaat ajatella asioita myös hänen näkökulmastaan, lapsi hyväksyy paremmin vanhempansa näkemyksen. Luottaessaan sinuun hän hyväksyy asettamasi rajat helpommin. Myös lapset, jotka omaavat vahvan tahdon, voidaan vetää vanhempien haluamaan suuntaan, jos vanhemman ja lapsen välinen suhde on riittävän vahva.

Kiintymysvanhemmuus on hoivatyyli, joka tuo sekä lapsesta että vanhemmista parhaimmat puolet esiin. Tämä tyyli toki vaatii vanhemmalta paljon, erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana, mutta kun maltat antaa lapselle paljon aikaa, energiaa ja huomiotasi, tulet itse saamaan myöhemmin paljon enemmän.

Seuraavat kiintymysvanhemmuuden rakennuspalikat auttavat sinut ja lapsen liikkeelle kohti oikeaa suuntaa. Käytä näitä rakennuspalikoita lähtökohtana kehittäessäsi omaa tyyliäsi olla vanhempi ja muista, ettei kukaan muu tunne sinun lastasi paremmin kuin sinä itse. Tee parhaasi niillä resursseilla, joita sinulla on. Lapsesi ei odota sinulta mitään enempää kuin yhteyteen pääsemistä kanssasi.

Pääset alkuun näillä seuraavilla keinoilla:

Varhainen vuorovaikutus

Varhainen vuorovaikutus ja kiinnittyminen lapsen ja vanhemman välillä alkavat heti ensitapaamisesta lapsen synnyttyä. Synnytyksen jälkeen runsas yhdessäolo ja läheisyys vaikuttavat kiinnittymiseenne.

Parasta yhdessäoloa vauvalle ovat sylissä pitäminen, vauvalle juttelu ja helliminen. Isätkin pystyvät kyllä rakentamaan tunneyhteyden vastasyntyneen kanssa pitämällä lasta lähellään ihokontaktissa.

Vauvan näköaisti saa yhä tärkeämmän merkityksen, kun hän alkaa hahmottaa maailmaa. Katsekontakti vanhemman ja vauvan välillä antaa vauvalle tärkeää tietoa tunteista ja aikomuksista, sillä tunteet näkyvät ilmeissämme. Vauvan saamat katseet ja hymyt auttavat myös aivoja kasvamaan.

Erilaiset vuorovaikutustapahtumat jättävät muistijälkiä vauvan mieleen. Näitä ovat esimerkiksi syöttäminen, vaipan vaihtaminen ja leikkihetki. Kun nämä tapahtumat toistuvat samanlaisina tarpeeksi usein, vauvan luottamus kommunikoinnin voimaan ja vanhemman saatavilla oloon kasvavat.  

Reagoiminen vauvan viesteihin

Vauvantahtinen imetys on loistava tapa oppia tuntemaan oma lapsi. Maidoneritykseen liittyvät hormonit tekevät äidistä rennomman ja tyynemmän vauvan seurassa. Tokikaan aina imetys ei syystä tai toisesta onnistu ja silloin on hyvä muistaa, että pulloruokittu, sylissä oleva vauva voi olla aivan yhtä tyytyväinen ja onnellinen kuin imetettykin vauva. Tärkeintä siis on, että vauva kokee, että hänen viesteihinsä, myös nälkään, vastataan tarpeeksi ajoissa.

Vauvan kantaminen

Vauvan kantaminen esimerkiksi kantorepussa rauhoittaa vauvaa. Vanhempi on tällöin myös herkempi vauvan antamille merkeille ja vanhempi oppii tuntemaan hänet paremmin vauvan ollessa lähellä.

Lisäksi vauva oppii ympäristöstään paljon saadessaan olla kantorepussa tai -liinassa mukana oman vanhemman puuhailujen aikana.

Vauvan kanssa nukkuminen

Vauvalle paras nukkumapaikka on se paikka, mikä on koko teidän perheenne unien kannalta paras. Useimmat vauvat toki nukkuvat mieluiten lähellä vanhempiaan. Öinen imetys myös onnistuu paremmin vauvan ollessa lähellä. Vauvan nukkuminen vieressäsi voi olla hyvä ratkaisu joillekin, mutta ei läheskään kaikille. Osa menettää helposti omat yöunensa. Jos haluat saada vauvan nukkumaan omassa sängyssään heti kotiin sairaalasta tultuanne, anna vauvalle päiväsaikaan mahdollisimman paljon syliä ja vuorovaikutusta.

Vauva itkee

Vauvan nukuttamisen aikana vauva saattaa usein itkeä. Itku on vauvan tapa käyttää kieltään. Vauvan itku on sinulle arvokas signaali, jonka avulla pystyt reagoimaan vauvan viesteihin. Tällöin vauva myös oppii luottamaan vanhempiinsa ja omiin taitoihinsa viestiä tarpeitaan.

Ensimmäinen lapsi

Kun ensimmäistä kertaa tulet äidiksi, on täysin luonnollista tuntea avuttomuutta ja olla huolissaan omista kyvyistään olla äiti lapsellesi. Myös erilaiset olosuhteet saattavat vahvistaa tätä tuntemusta; jos esimerkiksi synnytys ei edennyt niin kuin olisit toivonut ja tämän jälkeen energiaasi kuluttavat muut tekijät, kuten unettomat yöt tai ongelmat ruokinnassa. Kiintymysvanhemmuus muuttuu koko ajan vapauttavammaksi ja olet vapaa olemaan juuri sellainen äiti kuin haluat olla, ilman ulkopuolista painetta.

Seuraavaksi avaan erilaisia kiintymyssuhdemalleja.

Turvallinen kiintymyssuhde

Turvallinen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun lapsi kokee elävänsä maailmassa, jossa hän pystyy ennakoimaan erilaisia tilanteita ja hänellä on lupa näyttää vanhemmalle kaikki tunteet, ilman hylkäämisen pelkoa.

Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsen tarpeisiin vastataan riittävän ajoissa ja lapsi luottaa hoivaajaansa. Lapsi voi luottaa siihen, että hänen kiintymyksen kohteensa suojelee ja lohduttaa häntä sopivalla tavalla. Lapsen pelko otetaan huomioon ja tilanteesta tehdään niin turvallinen kuin mahdollista. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi rakentaa käsityksen itsestään sekä siitä, miten muut ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Vanhempi on lapsen turvallisuuden perusta.

Turvallisuuden tunteen syntymiseksi lapseen voidaan eniten vaikuttaa noin puolen vuoden ja viiden ikävuoden välillä. Kiintymyskäyttäytyminen aktivoituu näin kaikkein herkimmin. Turvallisella kiintymyssuhteella on yhteys myös hyvään sosiaaliseen kehitykseen, tunnetaitoihin sekä itsesäätelyn kehitykseen.

Seuraavaksi avattuna turvattomia kiintymyssuhdemalleja.

Turvaton kiintymyssuhde

Turvaton kiintymyssuhde syntyy silloin, jos lapsen valitsema kiintymyksen kohde, esimerkiksi oma äiti, torjuu lapsen toistuvasti, eikä lapsi koe saavansa suojelua. Tästä on hyvin paljon haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle.

Välttelevä kiintymyssuhde

Välttelevä kiintymyssuhde tarkoittaa, että lapsi on oppinut monien kokemusten kautta, että vanhempi sietää heikosti hänen kielteisiä tunteitaan.

Lapsi on oppinut tukahduttamaan voimakkaita tunteitaan, koska on huomannut, että vanhempi jättää hänet yksin lapsen ilmaistessa negatiivisia tunteitaan.

Tällainen kiintymysmalli syntyy myös silloin, jos aikuinen toistuvasti torjuu lapsen tai ei edes huomaa lapsen odotuksia. Lapsi alkaa tästä johtuen rakentamaan omat keinonsa saada hoivaa tai alkaa jopa itse hoivaamaan itseään. Lapsi ei pääse fyysisesti aikuisen lähelle ja saa positiivista huomiota ainoastaan silloin, kun lapsi ei ilmaise hätäänsä. Lopputulos on, että lapsi ei näytä negatiivisia tunteitaan aikuiselle, vaan tukahduttaa ne sisälleen, eikä opi tunnistamaan tai käsittelemään omia tunteitaan.

Ristiriitainen kiintymyssuhde

Ristiriitainen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun vauvan hätään suhtaudutaan epäjohdonmukaisesti. Välillä vanhempi on lohduttamassa ja välillä taas ei.

Lapsi on tottunut, että aikuinen reagoi vain voimakkaisiin viesteihin, joten lapsi on oppinut, että ainoa tapa vaikuttaa aikuiseen on tilanteeseen nähden liioiteltu komentaminen, vaatiminen, itkeminen, valittaminen ja huutaminen. Tällaisen käyttäytymisen takana on lapseen laiminlyövästi suhtautuva aikuinen. Lapsen viimein saadessa vanhemman huomion, hän voi ensin takertua hyvin voimakkaastikin ja seuraavassa hetkessä voi ollakin vastustelemassa vanhemman läheisyyttä.

Jäsentymätön kiintymyssuhde

Jäsentymätön kiintymyssuhde tarkoittaa, että lapsi kokee suurta epävarmuutta sen suhteen, onko vanhemman luokse turvallista mennä. Lapsi on vanhempien edessä hyvin pelokas ja hämmentynyt.

Jäsentymätön kiintymys kehittyy sellaisissa oloissa, joissa vanhempi on yhtä aikaa turvallinen ja pelottava. Tällaisilla lapsilla on myös riski kasvattaa erilaisia haasteita omassa käyttäytymisessään. Vanhempien suurta vihamielisyyttä ja vetäytyvyyttä koetaan myös jäsentymättömässä kiintymyssuhteessa. Tämä on äärimmäisen tuskallinen tilanne lapselle, joka on riippuvainen vanhemmistaan. Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa sekoittuvat yhtä aikaa pelko ja rakkaus. Näillä lapsilla on myös korkea riski sairastua aikuisena vakavaan mielenterveyshäiriöön.

Lapsen pelot

Lapsen pelot ovat yksilöllisiä, mutta usein ne liittyvät esimerkiksi vanhempien torjumiseen tai riitelyyn tai esimerkiksi nukkumaanmenoon.

Lapsen pelko voi liittyä myös esimerkiksi rankaisemisen pelkoon. Pelon aikana lapsen asemaan asettuminen voi vanhemmasta tuntua hyvin pieneltä asialta. Lapset saattavat pelätä sellaisia asioita, joita me aikuiset emme koskaan tulisi edes ajatelleeksi. Tutkimustenkin mukaan pelot liittyvät enemmän turvattomiin kuin turvallisiin kiintymyssuhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että luontaiset pelot ovat vahvistuneet pelottavien kokemusten kautta.  

Lapsen tunteiden säätely

Lapsen tunteiden säätelyssä vanhempien rooli on merkittävä. Tunteiden erottelua ei lapsi pysty tekemään ilman aikuisen apua. Vanhemman tehtävä on auttaa tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan.

Vauvan kanssa tätä harjoitetaan esimerkiksi puhumalla vauvakieltä hänen edessään sekä korostamalla ja liioittelemalla sanoja ja eleitä niin, että vauva voi tajuta, että vanhempi on tässä näyttämässä minulle omia tunteitani. Kun lapsi saa johdonmukaista vastavuoroista hoivaa ja hänen tunteensa hyväksytään, lapsen ei tarvitse ruveta tukahduttamaan omia tunteitaan vaan hän oppii itse tunnistamaan niitä. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös lapsen itsetuntoon. Luottamus tärkeimpään ihmiseen rohkaisee lasta olemaan riittävä omana itsenään.

Halauksin,

Marika

Jätä kommentti