Lapsen puheen kehitys – kattava opas ja vinkit

Lapsen puheen kehitys vahvistuu vuorovaikutussuhteessa häntä hoivaavien aikuisten kanssa. Heti syntymästä alkaen varhaisen hoivasuhteen tunnepitoisuus säätelee sitä, mitä ja millä tavalla lapsi alkaa kommunikoida.

Lapsen puheen kehitykselle tärkeää lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta rakennetaan jo raskauden aikana. Muutokset odottavan äidin kehossa raskauden aikana vahvistavat sitoutumista omasta lapsesta huolehtimiseen. Kehitystä vie omalta osaltaan eteenpäin myös vauvan synnynnäinen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan. Tästä johtuen vauva pyrkii syntymästään alkaen aktiivisesti sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Vanhemman ja lapsen välinen hoivasuhde on tyypillisesti ensimmäinen ja merkittävin yhteys, jossa lapsi oppii inhimillisen viestinnän perusrakenteet. Puheen kehityksen juuret sijaitsevat lapsen muistissa, ajattelussa sekä tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehityksessä. Lapsen kasvatus on aina vuorovaikutteista toimintaa, jossa yhtenä päämääränä on myös oman kielen omaksuminen. Tutista luopuminen on kannattavaa kahteen ikävuoteen mennessä, jotta lapsen puheen kehitys etenee normaalisti. Myös lapsen ja vanhemman yhteinen leikki vahvistaa lapsen puheen kehitystä.

Miten tukea lapsen puheen kehitystä?

Lapsen puheen kehitystä tukee lämmin vuorovaikutus ja kokemus turvallisuuden tunteesta. Puhumaan oppimisen taitoja on helppo harjoittaa turvallisessa ympäristössä, jossa lapsi tuntee itsensä rakastetuksi.

Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, vauva näkee hoivaajansa kasvoilla itsensä. Minäkuvaa ja itsetuntoa lähdetään vahvistamaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Katsekontaktissa vanhemman osoittamat hellyyden osoitukset, kuten hymy, suukot ja rakastava katse, ruokkivat vauvan minäkuvaa ja käsitystä itsestään. Kun vanhempi vastaa lapselle erilaisin ilmein, elein ja äänin, lapsi haluaa tiedostamattaankin kehittää omaa ääntelyään ja puhumisen taitojaan.

Lapsen puheen kehitystä tukee ensihetkistä alkaen kaikenlainen jutteleminen. Voit jutella lapselle myös esimerkiksi siitä, mitä olet parhaillaan tekemässä. Arkisten asioiden sanoittaminen, nimeäminen ja toistaminen tukevat lapsen puheen kehitystä. Seuraillessasi lapsen katsekontaktia voit sanoittaa hänelle hänen näkemäänsä, kuten esimerkiksi ”Näitkö kirjan? Se on sinun kirjasi.”

Lapselle lukeminen tukee myös omalta osaltaan valtavasti puheen kehitystä. Kirjojen lukemisen yhteydessä lapsi näkee samalla kuvan siitä asiasta, mistä parhaillaan hänelle luet. Viettämällä yhteistä aikaa, lapsi saa tunteen siitä, että hän on hyväksytty ja että hänestä välitetään. Yhteinen leikki ei tue pelkästään lapsen puheen kehitystä, vaan myös sosiaalisia taitoja sekä ajattelun kehitystä. Yhdessä leikkiminen tukee kokonaisvaltaista kehitystä ja vahvistaa lapsen minäkuvaa.

Vauva voidaan herätellä yhteiseen jutteluhetkeen puhumalla itse eri korkeuksilta, jolloin mielenkiinto usein herää paremmin tähän yhteiseen hetkeen. Vanhempi antaa mallin pidempien lauseiden rakentamisesta lapsen sanoessa alkuun vain yhden sanan.

Pienen lapsen kommunikointi lähtee aina liikkeelle tietystä tavoitteesta. Vauvan tavoitteet eivät ole kovinkaan tietoisia, mutta havainnoimalla lapsen käyttäytymistä voidaan olettaa, että lapsi pyrkii johonkin viestinnänsä avulla. Vauvan kommunikoinnin tarkoitus on vaikuttaa vanhemman käyttäytymiseen ja pyrkiä ohjaamaan vanhempaansa.

Milloin lapsi oppii puhumaan?

Lapsi oppii puhumaan noin kahden vuoden ikäisenä. Noin vuoden ikäisenä lapsi sanoo ensimmäisen sanansa ja alkaa tästä pikkuhiljaa kartuttamaan sanavarastoaan. Vanhempien tarjoamilla virikkeillä on suuri merkitys lapsen puheen oppimiselle.

Vauvan puheen kehitys alkaa ensin esikielellisellä kehitysvaiheella, joka alkaa heti syntymän jälkeen. Esikielellinen kehitysvaihe päättyy, kun lapsi alkaa käyttää sanoja vuorovaikutustilanteissa. Vauvan ensimmäisen elinkuukauden ääntelyyn kuuluu pääasiassa erilaisia refleksinomaisia itkuääniä ja muuta ääntelyä, kuten esimerkiksi aivastusta ja haukottelua. Vauvan ollessa noin 3-4 kuukauden ikäinen, itkun luonne muuttuu yhä tavoitteellisemmaksi. Tässä iässä vauva käyttää itkuaan tahdonalaisesti, jotta saavat vanhempansa huomion.

Kahden kuukauden iässä vauvan ääntely onkin jo hyvin tahdonalaista. Vauvat alkavat tuottaa ensimmäisiä mielihyvä-ääntelyjä, jotka useimmiten ilmaantuvat vanhemman ja vauvan ollessa kasvokkain vuorovaikutuksessa keskenään. Tällainen ääntely voi olla vauvan reaktio esimerkiksi vanhempansa hymyyn tai puheeseen.

Lapsella on luontainen halu sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kuten ihmisten kasvojen ja ääntelyn suosimiseen sekä kasvonilmeiden ja ääntelyn matkimiseen. Tällaiset varhaiset keskustelun mallityypit ilmentävät jo 2-3 kuukauden ikäisten vauvojen ja heidän vanhempiensa välillä tapahtuvaa huomion ja tunneilmaisun vastavuoroista yhteensovittamista. Jo kolmen kuukauden iässä vauva pystyy seuraamaan vanhemman huomion suuntautumista. Vauvan ilmaistessa tunteitaan hoivaajalleen, hän saa omakohtaisia kokemuksia omaan ympäristöön vaikuttamisesta.

Varhaiset puheen kehitystä tukevat tilanteet ovat kestoltaan varsin lyhyitä ja ne esiintyvät muiden arkisten vuorovaikutustoimintojen yhteydessä. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi syöttäminen, vaipan vaihtaminen tai esimerkiksi kylpyhetki. Vauvat ovat tällaisissa tuokioissa hyvin aktiivisia vuorovaikutuksessa ja tekevät omaehtoisia aloitteita saadakseen vanhempansa mukaan sosiaaliseen tilanteeseen. Kun vanhempi jäljittelee vauvan tunneviestejä, auttaa se vauvaa tunnistamaan tunteitaan ja kommunikoimaan niitä. Viimeistään puolen vuoden iässä lapsi kykenee jakamaan huomion ja omia tunnekokemuksiaan.

6-8 kuukauden iässä vauva suuntautuu yhä voimakkaammin häntä ympäröivään maailmaan. Myös vauvan kyky seurata toisen ihmisen katsetta alkaa hänen ollessa noin puolen vuoden ikäinen. Tässä iässä myös ääntelystä alkaa erottua toistuvia tavurakenteita eli kanonista jokeltelua. Vanhemmat antavat tälle merkitystä ja vahvistavat lapsen puhetta.

Lapsen ollessa noin 12-24 kuukauden ikäinen, puhe lisääntyy voimakkaasti ja myös tavoitteiden tai mielenkiinnon kohteiden jakaminen ilmestyvät lapsen toimintoihin keskimäärin tässä ikävaiheessa. Kun lapsen puhe alkaa toimia keskeisenä kommunikoinnin välineenä, aiemmassa vaiheessa opitut taidot eivät jää taka-alalle, vaan esiintyvät puheen rinnalla läpi koko elämän.

Lapsen puheen kehityksen perustana on aina lämpimän tunnesuhteen luominen ja lapsen kokemus siitä, että hän on arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Lapselle puhuminen heti ensihetkistä alkaen on hyvin arvokas piirre kielen kehityksessä. Merkityksellistä on myös vanhemman pitämät tauot vauvalle puhuttaessa, korostetut ilmeet ja vaihtelevat äänenpainot. Taukoja sisältävä ja vuorotteleva puhe tukee myös vauvan kielellistä kehitystä.

Vauvan jokeltelu

Vauvan jokeltelu alkaa keskimäärin noin 6-7 kuukauden iässä. Vuorovaikutus on jokeltelun ja äänteellisen kehityksen perusta.

Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta myös siksi, että kokonaisvaltainen oppiminen on ylipäätään mahdollista. Varhaiskehityksen vaiheiden aikana tärkeät henkilöt lapsen vuorovaikutusympäristössä ovat omat vanhemmat. Puheen ja kielen kehitys on siis vahvasti sidoksissa vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Jokeltelu virittää vanhemmat juttelemaan vauvalle entistä runsaammin. Varhaisessa vuorovaikutuksessa kehittynyt ääntely on tärkeä lapsen myöhemmälle kielliselle kehitykselle.

Vauvan ääntelyn kehitys etenee niin, että ensimmäisinä elinviikkoina hän tuottaa yksittäisiä vokaaleja, kuten, ”aa, ää”. Nopeasti nämä vokaalit yhdistyvät yhtäjaksoiseksi ääntelyksi ja pikkuhiljaa ääntelyyn alkaakin tulla monenlaista vaihtelua, esimerkiksi kiljahtelua tai murinaa. Tässä samassa vaiheessa myös konsonantit ilmestyvät lapsen ääntelyyn.

Vauvan ollessa noin 5-7 kuukauden ikäinen ääntelyyn ilmestyvät niin sanotut kanoniset tavusarjat, joissa kuullaan hyvinkin paljon säännönmukaisuutta, kuten ”dadada”. Tämä jokelteluksi kutsuttu ääntely mukailee jo osin lapsen lähiympäristön kieltä, joten eri kulttuureissa jokeltelu saa hieman erilaisia vivahteita. Jokeltelun viivästyminen saattaa ennakoida vaikeuksia lapsen kielellisessä kehityksessä. Ääntelyn kehittyminen on vahvasti yhteydessä aikuisen ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen.

Ensimmäisen ikävuoden loppupuolella lapsi oppii seuraamaan aikuisen katsetta ja osoittelua. Lapsi oppii myös pikkuhiljaa matkimaan aikuisen toimintaa. Noin 8-12 kuukauden iässä lapsi oppii seuraamaan aikuisen huomion suuntaa ja kohdistamaan oman tarkkaavuutensa samaan kohteeseen. Tarkkaavuuden suuntaamisen ansiosta lapsi oppii, että havainnot voivat olla yhteisiä ja niistä voidaan myös keskustella.

Vauvan ensimmäiset sanat

Vauvan ensimmäiset sanat syntyvät, kun hän vähitellen alkaa toistaa sanoja aikuisen mallista. Erilaiset eleet ja ilmeet ovat myös vauvan ilmaisun tukena.

Tässä vaiheessa lapsi ymmärtää jo paljon enemmän, kuin osaa itse ilmaista. Toistamalla ja vahvistamalla lapsen puhetta aikuinen tukee kehittyvää kieltä. Lapsen ollessa noin 12-14 kuukauden ikäinen ilmestyvät osoittavat eleet osaksi viestintää. Vanhemman ja lapsen sijasta vuorovaikutushetkissä ovatkin nyt läsnä esimerkiksi äiti, lapsi ja pehmolelu. Nämä osoittamiseleet ovat selvin merkki siitä, että lapsi on siirtynyt tavoitteelliseen kommunikaatioon.

Vanhemman ja lapsen välinen hoivasuhde on tyypillisesti ensimmäinen ja merkittävin yhteys, jossa lapsi oppii inhimillisen viestinnän perusrakenteet. Kielellisen kehityksen juuret ovat lapsen muistissa, ajattelussa sekä tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehityksessä.

Pienet vauvat ovat herkistyneet havaitsemaan ihmisääniä ympäristöstään. Vauvan aktiivisuus ja vireystila ovat kehitykselle suotuisampia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Maria Montessorin mukaan pienen lapsen suuntautuminen kieleen on niin kokonaisvaltaista, että lapsen voisi sanoa imevän kieltä itseensä koko kehollaan. Ihmisäänille ja kasvoille herkistymisen lisäksi vauvoilla on havaittu myös toiminnallisia kommunikatiivisia valmiuksia syntymänsä jälkeen. Vastasyntyneellä on kyky jäljitellä kasvonilmeitä ja yksinkertaisia ääntelyitä.

Tärkeä inhimillistä kehitystä säätelevä tekijä on turvallisuuden tunne. Se syntyy siitä, että lapsen tarpeisiin vastataan ja hän saa osakseen huolenpitoa sekä hoivaa. Kun vauvan perusturvallisuuden tunne on täytetty, hän voi kaikessa rauhassa tarkkailla ympäristöään ja harjoittaa taitojaan, kuten liikkeitään ja ääntelyään.

Lasten sanasto kehittyy jokaisella hyvin yksilölliseen tahtiin. Tärkeä sanaston kehitystä edistävä tekijä on lapsen itse oivaltama havainto siitä, että hän pystyy sanojen avulla saamaan yhteyden muihin ihmisiin. Vuorovaikutus ja vastavuoroisuus sekä vanhempien aktiivinen osuus ovat sanaston kehittymisessä ensiarvoisen tärkeitä. Noin 1,5 vuoden ikäisen lapsen sanavarasto on laajuudeltaan noin 30-50 sanaa.

Lapsen puheen kehitys 2 v

Lapsen puheen kehityksessä näkyy 2 vuotiaana sanojen yhdistelemistä toisiinsa. Lapsi saattaa myös keksiä omia sanojaan. Vuorovaikutustilanteissa käytetään edelleen runsaasti eleitä, ilmeitä ja tilannevihjeitä.

Tämän jälkeen lapsen tuottamat lauseet pitenevät ja lapsi oppii uusia taivutusmuotoja. Osa lapsista saattaa toisen ikävuoden aikana alkaa muodostamaan yksinkertaisia lauseita. Osalla taas ensimmäiset sanat opitaan tässä ikävaiheessa. Lapsen lauseet ovat alkuun hyvin lyhyitä, kahden sanan pituisia sanomisia. Aikuinen vahvistaa lapsen kehittyvää puhetta toistamalla lapsen sanomaa, mutta lisäämällä lauseisiin enemmän sanoja.

Noin 2-3 vuoden ikäinen lapsi elää yleensä tahtoiän vaihettaan eli uhmaikää. Tunnetaitojen opettaminen ja lapsen tunteiden sanoittaminen on tästä vaiheesta alkaen ensiarvoisen tärkeää.

Lapsen puheen kehitys 3 v

Lapsen puheen tuotto on jo lähes täysin ymmärrettävää noin 3 vuoden iässä. Lapsi osaa jo kuvailla muun muassa tekemistä, kohteiden ominaisuuksia ja paikkoja. Tässä iässä lapsi myös taivuttaa eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja.

Äänteitä saattaa kuitenkin vielä 3 vuoden iässä puuttua joistakin sanoista. Lasta alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa erilaiset sana- ja loruleikit. Neljännen ikävuoden tienoilla lapsen ilmaisut alkavat olla jo yhtä tarkkoja kuin aikuisella. Lapsesta on tullut yhä taitavampi kertoja, kyselijä ja keskustelija. Lapsella saattaa olla vielä tässä ikävaiheessa joitakin omia taivutusmuotoja.

Myös tavut ja äänteet saattavat vaihtaa paikkaa yksittäisissä sanoissa. Lähestyttäessä esikouluikää lapsen kiinnostus kirjaimiin ja äänteisiin kasvaa. Lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään kirjaimia sekä erottelemaan äänteitä sanoista. Lapsen kehittyvän itsesäätelyn kannalta on oleellista muistaa kehua ja kannustaa lasta hänen omasta kerronnastaan sekä vahvistaa positiivisesti hänen kehittyviä taitojaan. Kiitä lasta hänen oivalluksistaan ja uusista taidoistaan ja ole aidosti kiinnostunut hänen ajatuksistaan.

Lapsen puheen kehitys myöhässä

Jos olet huolissasi lapsen puheen kehityksestä, juttele asiasta ensimmäisenä neuvolassa. Ota asia puheeksi erityisesti silloin , jos noin 1,5 vuotiaan lapsen puhe sisältää vain muutamia sanoja tai jos lapsen sanasto lisääntyy mielestäsi liian hitaasti.

Jos huomataan, että lapsen puheen kehitys on myöhässä tai viivästynyt, on hyvä vanhempana muistaa, ettei se ole sinun vikasi. Erilaisilla tukitoimilla on mahdollista saada paljonkin apua lapsen puheeseen. Ottaessasi asian puheeksi neuvolassa lapsen terveydenhoitajan kanssa, voit saada lapselle hyvinkin matalalla kynnyksellä lähetteen puheterapeutin arvioon. Puhu huolestasi rohkeasti myös lapsen päiväkodissa. Avoin keskustelu tukee myös kasvatuskumppanuuttanne.

Syitä puheen kehityksen viivästymiselle on kuitenkin monia. Lapsella saattaa olla esimerkiksi kuulon alenema tai puhe voi muutoin tuottaa lapselle motorista vaikeutta. Vaikeus puheen ymmärtämisessä saattaa näkyä ohjeiden ymmärtämättömyytenä ja lapsen voi olla haastavaa noudattaa annettuja ohjeita.

Kuntoutuksen kannalta kielihäiriöt on tärkeä todeta mahdollisimman varhain. Arjen toiminnoissa sekä erilaisten leikkien avulla voidaan lapsen kielen kehitystä tukea jo silloin, kun epäilys puheen ja kielen kehityksen haasteista on juuri herännyt. Tärkein tehtävä on lapsen läheisimmillä ihmisillä. Jos lapsen arjessa saama tuki ei riitä, tarvitaan kehityksen tarkkaa arviointia, tukitoimia sekä kuntoutusta.

Kielelliseen kehitykseen vaikuttavat merkittävästi vakavat puutteet lapsen elinolosuhteissa ja perustarpeiden laiminlyönti tai lapsen rankaiseminen. Äidin synnytyksen jälkeisellä masennuksella on vaikutusta lapsen tunne-elämään sekä kielelliseen ja älylliseen kehitykseen. Masentunut äiti ei kykene havaitsemaan eikä vastaamaan lapsen tarpeisiin siten, että lapselle syntyisi kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omalla toiminnallaan ympäristöönsä. Äidin viestintä saattaa olla ilmeetöntä, puhe niukkaa ja yhdessäolosta puuttuu vastavuoroisuus ja toisen tunnetiloihin eläytyminen.

Vuorovaikutus lapsen kanssa

Vuorovaikutus ja kommunikointi ovat aina tavoitteellisia toimintoja. Kommunikoinnin taidot ilmaantuvat osoituksena lapsen ajattelun kehityksestä ja se on jatkona lapsen yleiselle taitavuudelle myös välineiden käytössä. Puheen kehitystä ohjaavat myös tarve jakaa tunteita, kokemuksia ja oman mielen sisältöjä toisen ihmisen kanssa. Kehityksen varhaisvaiheessa jakamisen tarve ilmenee selvästi vuorovaikutushetkissä, joissa vanhempi ja lapsi jakavat tunteitaan kasvotusten. Kommunikaation kehitystä ohjaa vahvasti itseilmaisun tarve.

Lapsen varhaista ääntelyä ja kommunikointia tukee vuorovaikutus, joka sisältää runsaasti kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia, runsasta katsekontaktia, vauvalle juttelemista ja vauvan virittämistä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tällainen vuorovaikutus rakentaa myös lapsen yksilöllistä minä-tunnetta. Puheen kehitystä tukevat aikuisen rohkaisu, elekielen ja kuvien käyttäminen sekä leikkitoimintojen tukeminen. Ne ehkäisevät myös mahdollisesti ilmenevien ongelmien syvenemisen.

Jätä kommentti