Itsesäätely – näin tuet lasta kohti omia unelmia!

Itsesäätely on itsensä ja oman käyttäytymisensä tietoista ohjaamista tavoitteita kohti, häiriötekijöistä välittämättä. Itsesäätely tarkoittaa myös samaa kuin itsekuri tai tahdonvoima.

Itsesäätely on taito, joka vaatii kehittyäkseen sen aktiivista käyttöönottoa. Itsesäätely vaatii tietoista, tavoitteisiin perustuvaa toimintaa. Se liittyy vahvasti myös toiminnanohjaukseen, motivaatioon ja tunteiden säätelyyn. Itsesäätely on jokapäiväisessä käytössämme ja sen kehittyminen jatkuu koko elämän ajan. Oman toiminnan sääteleminen tapahtuu usein myös tiedostamattakin.

Itsesäätelyn avulla voidaan ohjata muiden taitojen käyttämistä, kuten esimerkiksi sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja. Sitä tarvitaan myös oman vuoron odottamisessa ja sääntöjen noudattamisessa. Itsesäätelyä voidaan tukea erilaisilla välineilläkin, kuten esimerkiksi terapiaketjulla tai puristelupallolla, joka on tukemassa lapsen keskittymistä meneillään olevaan asiaan tai rauhoittamassa tunnekuohun yli.

Itsesäätelykykyyn liittyy vahva taito tunnistaa omia tunteita ja muokata niitä sopiviksi erilaisiin tilanteisiin. Ihminen, jonka vahvuutena on itsesäätely, pystyy kurinalaisesti pysymään päätöksissään. Tämän vahvuuden omaava saa myös valmiiksi sen, mitä ikinä päättääkään. Lapsi käyttää oppimisessa koko potentiaaliaan, kun hän pystyy säätelemään itseään ja omaa toimintaansa. Lapsi oppii tunteita ja oman toiminnan säätelyä aina vuorovaikutuksessa. Runsas vuorovaikutus vahvistaa myös kiintymystä lapsen ja vanhemman välillä.

Mihin itsesäätelyä tarvitaan?

Itsesäätelyä tarvitaan kaikessa oppimisessa, sosiaalisissa tilanteissa, tunnetaidoissa, tarkkaavuuden säätelyssä ja päätösten tekemisessä. Hyvät itsesäätelytaidot ovat yhteydessä elämässä menestymiseen kaikilla osa-alueilla.

Itsesäätely on prosessi, eikä sen lopullista kasvupotentiaalia ole mahdollista saavuttaa missään elämän vaiheessa. Se on taito, jota on tärkeä harjoittaa läpi elämän.  Lapsen kyky säädellä omia tunteita tai keskittymistä saattaa vaihdella kodin ja varhaiskasvatuksen välillä. Haastavat elämäntilanteet lapsen perheessä saattavat kuormittaa huomattavastikin itsesäätelyä. Myös lapsen uhmaikä saattaa tuoda lisähaastetta itsesäätelytaitojen harjoittelemisessa.

Itsesäätelytaitojen harjoittaminen tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Lapsen ensimmäiset vuodet ovat kaikkein ratkaisevimmassa asemassa oman toiminnan säätelyn kehittymisessä, joten itsesäätelyn taitojen vahvistaminen on oleellista aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Itsesäätelyn haasteet

Itsesäätelyn haasteet näkyvät arjessa hyvin monella eri tavalla. Ne näkyvät joillakin lapsilla esimerkiksi sopimattomina reaktioina sosiaalisissa tilanteissa.

Lapsi saattaa esimerkiksi ristiriitatilanteessa ensimmäisenä lyödä kaveria ollessaan eri mieltä hänen kanssaan, kuin että kertoisi kaverin toimivan epäreilusti. Myös esimerkiksi liian innokas halaaminen ja kaverin rutistaminen voivat olla merkki itsesäätelyn haasteista. Haasteet näkyvät useimmiten myös keskittymisen haasteina tehtävienteon tai minkä tahansa muun, keskittymistä vaativan toiminnon aikana. Ethän rankaise tai vähättele lasta tilanteessa, joka on hänelle haastava. Tarjoa sen sijaan entistä enemmän omaa tukeasi.

Itsesäätelyn vaikeuksiin liittyy usein myös levottomuutta ja impulsiivista käyttäytymistä. Esimerkiksi leikkiessään lapsi saattaa usein ”hypätä leikistä toiseen” ja lapsen on vaikea keskittyä pitkäkestoisesti samaan leikkiin. Myös tarkkaavuuden haasteet näkyvät lapsen toiminnassa. Lapsen on esimerkiksi vaikea kohdistaa huomionsa meneillään olevaan asiaan.

Lapsen itsesäätelyn kehitystä edesauttavat kasvattajien asettamat johdonmukaiset rajat sekä säännöt. On lapsen edun mukaista, että sekä kotona että päiväkodissa kasvattajat toimivat johdonmukaisesti ja että myös rajat kuuluvat lapsen kasvatukseen. Kasvatuskumppanuudenkin kannalta on oleellista, että toimitte lapsen parhaaksi yhteisten tavoitteiden pohjalta. Jos lapsi ei kohtaa riittävästi tilanteita itsesäätelyn käytöstä, on väistämätöntä, että lapsi turhautuu liian suurten velvoitteiden edessä. 

Lähikehityksen vyöhyke

Lähikehityksen vyöhyke on Lev Vygotskin kehittämä psykologian käsite, jonka mukaan lapsi suoriutuu hänelle vaativasta tehtävästä ensin yhdessä aikuisen kanssa ja myöhemmin itsenäisesti.

Hyvä esimerkki lähikehityksen vyöhykkeestä on leikki, jossa lapsi suoriutuu aikuisen tuen avulla sellaisesta asiasta, josta ei vielä yksin selviäisi. Lapsi esimerkiksi oppii ensin säätelemään tunteitaan aikuisen avulla ja vasta sitten itsenäisesti. Vygotskin mukaan lapsen oppiminen tapahtuu juuri tällä vyöhykkeellä, kun lapsi tekee itselleen liian vaikeita asioita muiden avustuksella ja hiljalleen sisäistää tekemisensä tavan.

Lähikehityksen vyöhyke ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan lapsuuteen. Se on nimittäin hyvin käyttökelpoinen myös aikuisten maailmassa. Kaikki me olemme kokeneet, kuinka oikeanlaisessa yhteisössä ja oikeiden ihmisten ympäröiminä onnistumme ylittämään itsemme. Oikeanlainen opettaja, innostava pomo, hyvä valmentaja, oivaltava kirja tai kannustava ystävä muodostavat kaikki meille tuotteliaan lähikehityksen vyöhykkeen. Tämän avulla pystymme tekemään paljon enemmän kuin mihin pystyisimme yksin. Lähikehityksen vyöhykkeessä huomaamme saavamme aikaan enemmän ja samalla osaamisemme kasvaa. Lapsen kasvatuksessa oleellista on aikuisen tarjoama tuki haastavissa tilanteissa.

Lapsen itsesäätely – harjoituksia ja leikkejä

Lapsen itsesäätelyn taidot kehittyvät positiivisessa vuorovaikutuksessa aikuisen ja lapsen välillä. Itsesäätelyn taidot kehittyvät huomaamatta myös lapsen leikin aikana.

Huomatessasi lapsen tunnetilan nousevan, tartu tilanteeseen ajoissa, ennen kuin pahin myrsky on päällä. Itsesäätelyn taitoja on tärkeä harjoitella nimenomaan tilanteiden välissä, eikä silloin kun tilanne on jo päällä. Hyvän ja rauhallisen mielentilan omaavat aivot oppivat parhaiten.

Jotta lapsen itsesäätelyn taidoista tulisi automaattisia ja vakiintuneita toimintatapoja, arkeen tarvitaan paljon toistoja ja harjoittelua. Mitä enemmän näitä taitoja harjoitellaan, sitä enemmän ne vahvistuvat. Lapsen mallittaessa aikuisen rauhallista käyttäytymistä, hän harjaantuu pikkuhiljaa itsekin näissä taidoissa.

Selkeät säännöt auttavat lasta toiminnan säätelyssä, joten on hyvin tärkeää, että aikuinen on pitämässä huolta sääntöjen noudattamisesta.

Tunteiden nimeäminen auttaa lasta tunteiden säätelemisessä. Kerro ja sanoita lapselle hänen tunnetilaansa, ”Olet surullinen.”

Empaattisuus. Lapsen on tärkeä kokea, että aikuinen hyväksyy hänet kaikkine tunteineen.

Kannustus. ”Tunteet tulevat ja menevät. Nyt sinulla on tämä tunne ja me selviämme tästä kyllä yhdessä”.

Tutustukaa itsesäätelyyn. Kerro lapselle mitä itsesäätely on ja mihin sitä tarvitaan. Sanoita lapselle myös hänen vahvuuksiaan. Askarrelkaa esimerkiksi ”malttipurkki”, johon lapsi saa laittaa vaikkapa tarran joka kerta, kun hän on jossain tilanteessa käyttänyt itsesäätelyä. On tärkeää kertoa lapselle tilanteessa tarkkaan, kuinka hän käytti itsesäätelyä.

Muistuta säätelystä ja harjoitelkaa rauhoittumista. Jokaisella lapsella voi olla vähän erilaiset keinot rauhoittua. Selvittäkää, mikä on lapselle paras keino rauhoittua. Jutelkaa asiasta jo etukäteen silloin, kun lapsen tunnetila on hyvä. Rauhoittaako lasta esimerkiksi syli ja hengittely? Tai vaikka oman pehmolelun halaaminen?

Monissakin tutuissa lasten peleissä ja leikeissä itsesäätelyn taidot ovat ahkerassa käytössä. Esimerkiksi erilaiset palapelit, muistipelit, kortti- ja lautapelit sekä palikoilla rakentaminen vaativat tarkkaa keskittymistä ja hyvää muistia. Itsesäätelyn kannalta oleellisia taitoja ovat asioiden mielessä pitäminen, impulsiivisuuden hillitseminen sekä tarkkaavuuden ylläpitäminen.

Koska leikki on lapselle luontaista ja mukavaa, on se oivallinen tapa harjoitella samalla näitä itsesäätelyn taustalla olevia tärkeitä taitoja. Leikeissä tapahtuu paljon ennalta-arvaamattomiakin tilanteita, kuten ongelmaratkaisua ja pettymyksen sietoa. Leikki tukee myös vahvasti lapsen puheen kehitystä.

Minkä tahansa leikin ohessa tapahtuu aina itsesäätelytaitojen harjoittamista. Itsesäätelyä tukevat myös tunne- ja tietoisuustaidot, joten niitä on hyvä harjoitella yhdessä itsesäätelyharjoitusten kanssa. Itsesäätelyn vahvistamista tukevat lisäksi mielikuvaharjoitukset sekä aisti- ja kehoharjoitukset.

Itsesäätelyä voi harjoittaa esimerkiksi käyttämällä läksyjen tekemisessä ajastinta tai asettamalla itselle pieniä tehtäviä ja vaikeuttamalla niitä taitojen vahvistuessa sekä käymällä esimerkiksi pikapiirtämisen avulla sosiaalisia toimintatapoja läpi. Myös kaikki leikit, missä tarvitaan taitoja odottaa omaa vuoroaan, kehittävät itsesäätelyn taitoja. Myös aktivoiva lasten ruutuaika erilaisten pelisovellusten muodossa voi auttaa vahvistamaan lapsen itsesäätelyn taitoja.

Muita itsesäätelyä vahvistavia leikkejä ovat esimerkiksi vesileikit kylpyhuoneessa, lastenlaulut ja laululeikit, mielikuvitus- ja roolileikit sekä temppurata. Kaikki nämä leikit kehittävät niin sääntöjen noudattamisen taitoja, sosiaalisia taitoja, keskittymiskykyä, muistia kuin myös syy-seuraussuhteita.

Lasten kanssa on tärkeä harjoitella tunnistamaan myös oman kehon tuntemuksia, ajatuksia, tunteita ja hengitystä. Lapsen on oleellista tietää, että näihin kaikkiin pystytään itse vaikuttamaan. Itsesäätelyllä on suuri merkitys kaikilla elämän osa-alueilla.

Lapsen itsesäätelyn osa-alueet

Lapsen itsesäätelyn eri osa-alueet tukevat toisiaan. Vahvistamalla lapsen kognitiivista säätelyä, edesautetaan samalla myös emotionaalisen säätelyn kehitystä.

Kognitiivista säätelyä tuetaan vahvistamalla esimerkiksi lapsen ongelmanratkaisukykyä leikkitilanteessa. Kun lapsi oppii vähitellen säätelemään omia tunteitaan, sitoutuminen tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä vaativiin tilanteisiin paranee. Aikuisen tarjoama sensitiivinen tuki auttaa lasta kehittymään omissa vuorovaikutukseen perustuvissa itsesäätelyn taidoissa.

Emotionaalisella itsesäätelyllä tarkoitetaan sitä tietoista tai tiedostamatonta kykyä muokata emotionaalisia kokemuksia. Kognitiivisella itsesäätelyllä sen sijaan tarkoitetaan ihmisen tietoista kykyä suunnitella ja säädellä esimerkiksi ajattelua ja toiminnan ohjausta.

Aivoissamme piilevä itsesäätely tarvitsee vahvistuakseen suotuisat kasvuolosuhteet ja etenkin vuorovaikutuksen muihin ihmisiin.

Psyykkinen itsesäätely

Psyykkinen itsesäätely on oman toiminnan ja käyttäytymisen säätelemistä kohti tasapainotilaa. Stressiä tai kielteisiä tunteita kokiessaan ihminen pyrkii säilyttämään psyykkisen tasapainonsa.

Ihminen pyrkii kokemukseen oman mielensä hallitsemisesta. Itsesäätelyn toteuttamiseksi ihmisellä on käytössä hallintakeinoja sekä puolutuskeinoja. Mielihyvää tuottavilla toiminnoilla, kuten säännöllisellä ruokailulla, liikunnalla tai vuorovaikutuksella toisen ihmisen kanssa, voidaan vaikuttaa psyykkiseen tilaan. Puolustuskeinoja sen sijaan ovat ne keinot, joiden avulla ihminen koittaa esimerkiksi torjua tai selitellä muille tapahtunutta.

Psyykkinen itsesäätely vaatii onnistuakseen elämän hallintataitoja ja taitoja asettaa itselleen tietoisia tavoitteita, käyttää aikaa suunnitelmallisesti sekä itsekuria.

Tunteiden säätely

Tunteiden säätely tarkoittaa sitä, millaisella voimakkuudella lapsi ilmaisee tunteitaan ja miten hän tunteen vallassa toimii. Tunteiden säätely tapahtuu aina ensin aikuisen avustamana.

Tunteiden säätely alkaa lapsella jo vauvaiässä vanhemman rauhoitellessa tätä tunnekuohun aikana. Myönteisten tunteiden vahvistaminen tukee lapsen tunteiden säätelyn kehittymistä. Aikuisen sanoittaessa alkuun omia sekä lapsen tunteita, lapsikin oppii vähitellen nimeämään omia tunteitaan. Omien tunnetilojen ymmärtäminen ja sanoittaminen auttaa valtavasti tunteiden säätelyssä.

Tunnetaitojen vahvistamiseen lapsi tarvitsee aina tukea aikuiselta. Aikuisen on oleellista sietää lapsen tunnetiloja menettämättä omaa malttiaan, lapsen tunnekuohusta huolimatta. Tällaisessa tilanteessa on lapsen edun mukaista, että vanhempi puhuu rauhoittavalla äänensävyllä ja ottaa lapsen syliin. Vanhemman vahvat tunnetaidot tukevat valtavasti lapsen omaa tunteiden säätelyä. Tunnekuohusta selviydytään ensin yhdessä, aikuisen tuella ja myöhemmin lapsi oppii itse säätelemään tunnetilaansa.

Lapsen heikko kyky säädellä omia tunteitaan ja kontrolloida itseään ovat yhteydessä sosiaalisten taitojen haasteisiin ja myöhempiin käyttäytymisen ongelmiin. Lapset, jotka kykenevät säätelemään omia tunteitaan, ovat myös taitavampia sosiaalisilta taidoiltaan ja pärjäävät paremmin ryhmässä muiden lasten kanssa.

Motivaatio

Motivaatio on ihmisen oma käyttövoima, jonka avulla saamme aikaan kaiken toiminnan. Motivaatio on myös päämäärään suuntautumista sekä tärkeä ominaisuus itsesäätelymme kannalta.

Jokainen meistä voi itse vaikuttaa omaan motivaatioon. Sisäinen motivaatio on tärkeä hyvän elämän kannalta. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan sitä, että pyrit jotain asiaa kohti omasta halustasi. Ulkoinen motivaatio sen sijaan aktivoituu esimerkiksi jonkin palkkion kannustamana. Sisäinen motivaatio helpottaa toiminnan aloittamista.

Sisäistä motivaatiota voi vahvistaa myös tukemalla lapsen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa onnistua. Myös mahdollisimman mukavien puitteiden ideoiminen tekemiselle yhdessä lapsen kanssa voi vahvistaa sisäistä motivaatiota. Jotkin sellaiset tavat, jotka eivät lasta juuri motivoi, on hyvä juurruttaa tutuiksi tavoiksi ja rutiineiksi. Asiat alkavat sujua automaattiohjauksella, kun ne toistuvat joka päivä samalla tavalla, kuten esimerkiksi hampaiden harjaaminen. Kiinnitä huomiota siihen, että lapsi tietää mahdollisimman konkreettisesti, mitä häneltä odotetaan.

Tekemisen hauskuus on omiaan vahvistamaan lapsen motivaatiota ja sitä kautta myös itsesäätelyä. Jos esimerkiksi pukeutumistilanteet tuottavat lapselle haasteita ja lapsen on vaikea ohjata itse omaa toimintaansa, voi tilanteen leikillistämisestä olla hyötyä. Aikuinen voi esimerkiksi yhtäkkiä päättää ottaa lapsen kanssa pukemiskisan ja saa tällä keinolla lisättyä lapsen motivaatiota pukemisen suhteen. Myös tarrataulun käytöstä voi olla motivoivalla tavalla hyötyä.

Omaan toimintaan vaikuttaminen ja kokemus osaamisesta vahvistaa myös lapsen kehittyvää itsetuntoa.

Itsesäätely ja toiminnanohjaus

Toiminnanohjauksen kannalta itsesäätelyn haasteet voivat näkyä vaikeuksina saattaa asiat loppuun asti ja vaikeuksina oman toiminnan ohjaamisessa ja käyttäytymisessä. Haasteet näkyvät myös vaikeutena jatkaa toimintaa itsenäisesti eteenpäin. Esimerkiksi pukemistilanteessa lapsen haasteet oman toiminnan säätelyssä näkyvät tarkkaavuuden suuntaamisen vaikeutena. Jos koet, että lapsi ei tottele tai toimi ohjeidesi mukaan, voi olla että asian suorittaminen on lapsen ikätasolle vielä liian haastava ja tästä syystä lapsen on vaikea toimia ohjeistuksesi mukaan. Tarjoa itsesäätelyn tueksi runsaasti omaa tukeasi, jotta lapsi kokee myös onnistumisen hetkiä itselleen haastavissa tilanteissa.

Sisäinen puhe

Sisäinen puhe tarkoittaa pään sisäistä ajattelua. Tällä ajattelulla on hyvin paljon vaikutusta siihen, kuinka koemme pystyvämme säätelemään itseämme ja omaa toimintaamme.

Saadessaan tukea ja sanallista kannustusta itselleen vaikeisiin asioihin, lapsi alkaa vähitellen sanoittamaan tilannetta itselleen sisäisellä puheellaan. Lapsi siis kannustaa itse itseään ja pääsee lopulta haluamaansa tavoitteeseen.

Lapselle kannattaakin antaa positiivista palautetta jo pelkästä yrittämisestä aina, kun mahdollista. Jos aina kehut lasta vain taidoista, jotka häneltä jo valmiiksi löytyvät, unohdat kannustaa häntä yrittämään itselle vaikeita asioita. Lapsi alkaa ajatella olevansa yhtä hyvä, kuin sen hetkiset taitonsa eikä halua osoittaa heikkouttaan asioissa, joita ei vielä osaa. Tästä johtuen lapsi saattaa alkaa vältellä itselleen vaikeita asioita.

Menestyäksemme elämässä, tarvitsemme vahvat taidot säädellä itseämme ja omaa toimintaamme. Luottamus itseen ja omaan pärjäämiseen sekä taito säädellä omaa toimintaa tilanteen vaatimalla tavalla tukevat lasta saavuttamaan elämässään kaiken sen, mistä hän ikinä unelmoikaan.

Jätä kommentti