Lapsen kasvatus – näin onnistut kasvatustehtävässäsi!

Lapsen kasvatus on sekä lapsen että kasvattajan yhteistä vuorovaikutusta sekä matka kohti toisiinsa tutustumista. Lapsen kasvatuksen yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on tukea lasta pärjäämään elämässään itsenäisesti.

Hyvää kasvua tukee vanhempien luoma turvallisuus, hyvinvointi sekä pysyvyys. Olennaista on, että vanhempi saa luotua toimivan suhteen lapsen kanssa, vaikka he olisivatkin yhdessä erilaisia. Esimerkiksi erityisherkkä lapsi kaipaa vanhemmaltaan aitoa läsnäoloa ja usein vanhemman oma herkkyys auttaa vanhempaa ymmärtämään lasta paremmin.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, mitä kaikkea elämä meille eteen heittää. Voimme kuitenkin vaikuttaa omiin suhtautumistapoihimme ja keinoihimme selviytyä erilaisista tilanteista. Vahvistamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja, luot lapselle vahvan perustan pärjätä elämässään. Erityisesti vanhemman ja lapsen yhteinen aika, kuten leikki, vahvistaa lasta ja tukee lapsen itsetuntoa. Yhteisen leikin aikana vanhempi oppii paljon muun muassa lapsen ajatusmaailmasta, mikä auttaa vanhempaa ymmärtämään lasta paremmin. On tutkittu, että lapsuusaikana rakentuneet selviytymisen voimavarat tuottavat aikuisena vahvan kyvyn selviytyä haastavissa tilanteissa. Ne auttavat myös säilyttämään onnistuneesti oman toimintakyvyn muutoksenkin alla.

Näyttämällä mallia ja olemalla itse esimerkkinä lapselle joka tilanteessa, ohjaat lasta tiedostamattasikin toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Lapsen on kuitenkin tärkeä nähdä mallia myös elämän epätäydellisyydestä. Vaikka meistä aikuisista otetaankin mallia, on lasten tärkeä myös nähdä, että kaikki erehtyvät. Nämä ovat lapsen kasvatuksessa tärkeitä oppimisen tilanteita.

Lapsuus

Lapsuus tarkoittaa ajanjaksoa vauvasta murrosiän alkamiseen. Hyvän lapsuuden tunnusmerkki on ensikohtaamisesta asti rakennettu turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsi ja vanhempi ovat kiinnittyneet toisiinsa.

Lapsen kasvatuksessa myös lapsi vaikuttaa vanhempaan niin, että vanhempikin väistämättäkin kasvaa omassa kasvattajan tehtävässään. On paljon tilanteita, joissa kasvattaja niin tietoisesti kuin tiedostamattaankin lastaan kasvattaa. Mutta mitä tietoisempia olemme omasta toiminnastamme, sitä helpommin pystymme kasvattamaan lastamme haluamallamme tavalla. Olemalla tietoinen omasta kasvatustyylistäsi, vahvistat samalla omaa kasvatustietoisuuttasi.

Vanhemmuus

Vanhemmuus ja siihen kasvaminen ovat pitkä prosessi. Vanhemmuudessa on tärkeää oppia tuntemaan oma lapsensa, jotta vanhempi voi eri tilanteissa vastata lapsen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Lapsen kasvatuksessa meidän vanhempien tehtävänä on myös ohjata ja tukea lasta selviytymään pikkuhiljaa itsenäisesti elämässään. Lisäksi on tärkeää muodostaa lapseen suhde, jossa molemmat kunnioittavat ja kuuntelevat toisiaan. Vuorovaikutus, joka sisältää paljon vastavuoroisuutta, vahvistaa merkittävästi myös lapsen puheen kehitystä.

Jokainen lapsi tarvitsee myös paljon kehuja, kannustusta sekä aikuista, joka toimii johdonmukaisesti. Vanhemmalta vaaditaan ennen kaikkea omasta itsestä huolehtimista, jotta on energiaa huolehtia myös muista. Kaikista vaikuttavin voima lapsen kasvatuksessa on aina oma esimerkki. Opettaessasi lapselle tietynlaista käyttäytymistä, on oleellista, että käyttäydyt itse tavalla, josta haluat lapsen ottavan mallia. Jotta lapsi voi kasvaa omaksi itsekseen, hän tarvitsee siihen sekä aikaa että rauhaa. Lapsen kasvatus on sekä vanhemman että lapsen yhteinen kasvuprosessi. Erityisesti lasten leikit opettavat vanhemmalle paljon siitä, millainen oma lapsi todella on ja millainen ajatusmaailma lapsella on. Se on myös jatkuvaa luopumista, minkä muun muassa lapsen päiväkodin aloitus tuo väistämättä tullessaan.

Curling vanhemmuus

Curling vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat pyrkivät omalla toiminnallaan raivaamaan pettymyksiä lapsen tieltä. Lapset eivät voi tällöin oppia sietämään vastoinkäymisiä.

Usein vanhempi, joka on joutunut omassa lapsuudessaan kokemaan vaikeuksia, toimii lastaan kohtaan tällä tavoin. Tarkoitus on toki hyvä, sillä vanhempi haluaa vain suojella lastaan, ettei lapsi joutuisi kokemaan mitään vastaavaa. Vanhempi toivoo myös lapselleen parempaa mitä itsellään oli. Ilman rajoja ja koettuja pettymyksiä lapsi kokee turvattomuutta ja hänen on vaikea erottaa oikea ja väärä toisistaan. Lapsen kasvatuksessa oleellista on asettaa lapselle myös rajat. Täytyy kuitenkin muistaa, että rajoja ei koskaan aseteta lapselle rankaisemalla lasta. Lapsi ei tottele tai kuuntele vanhempaansa, jos hän kokee tämän pelottavana aikuisena.

Rajat ja rakkaus

Lapsen kasvatuksessa rajat ja rakkaus tarvitsevat toisiaan ja ovat yhtä tärkeitä. Toisen puuttuessa aikuisen ote lapseen alkaa helposti horjumaan. Aivan kuten rakkaus lasta kohtaan, myös rajojen asettaminen on rakkauden osoittamista, välittämistä, oikean suunnan näyttämistä, ohjaamista. Lapsi tarvitsee myös rajoja erottaakseen oikean ja väärän. Jokaisella lapsella on oikeus saada sekä rajoja että rakkautta vaalivaa kasvatusta. 

Kaikki se toiminta, jolla vaikutamme lapseen, on lapsen kasvatusta. Rajoja ja rakkautta korostava kasvatustyyli keskittyy aikuisen ja lapsen väliseen arvostavaan ja turvalliseen suhteeseen, jossa täyttyvät aikuisen auktoriteetti, aito vuorovaikutus sekä lapsilähtöisyys. Rajat ja odotukset asetetaan lapsen iän ja kehityksen mukaan, jolloin on myös helppo varmistua siitä, ettei lapselta vaadita liikoja. Mitä paremmin tunnet lapsesi, sitä helpompi sinun on reagoida oikealla tavalla haastavissa tilanteissa.

Lapsen kasvatus on lapsen ja vanhemman yhteinen kasvuprosessi.

Lasten tunnetaidot

Lasten tunnetaidot kehittyvät aikuisen säädellessä heidän tunnettaan. Ihan pieni lapsi tarvitsee vierelleen aikuisen, joka elää tunnepitoisen tilanteen yhdessä lapsen kanssa. Tällä tavoin lapsi oppii vähitellen itse rauhoittamaan itsensä.

Lapsen syntymästä asti vanhempi reagoi empaattisesti lapsen tunnereaktioihin. Vauvan nukuttaminen ja sylissä pitäminen tarjoavat jo omalta osaltaan tukea lapsen omien tunnetaitojen kehittymiselle. Lapsi harjaantuu tunnetaidoissaan huomaamattaankin, kun hän kasvaa keskellä turvallisia ja lämpimiä ihmissuhteita. Lapsi oppii myös pikkuhiljaa nimeämään omia tunteitaan ja tunnistaa niitä myös muissa. Omien tunnetaitojensa kehittymisessä lapsi tarvitsee siis paljon aikuisen tukea.

Tunnetaitojen perustana on aina lämmin suhde aikuiseen. Lapsen on tärkeä tuntea olevansa hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin hän on. Lapsen kasvatuksessa oleellista on, että lapsen kaikki tunteet ovat sallittuja. Tunteita saa tuntea, mutta on oleellista tietää, miten voimme toimia tunteidemme kanssa. Tunne ja teko ovat eri asioita. Vanhemman tukea tarvitaan sen selvittämisessä, mikä auttaa lasta parhaiten tunnemyrskyn keskellä.

Fyysisessä läheisyydessä lapsi varastoi itseensä turvaa ja hyvää oloa. Yhteys lapsen ja vanhemman väliltä löytyy lämpimän katseen kautta. Lapsi tietää, että vanhempi haluaa hänelle hyvää, kun rakastaminen näkyy ja tuntuu arjessa. Läheisyyden ja rakkauden näkyminen arjessa herättää lapsessa tunteen siitä, että vanhempi on hänen kanssaan samalla puolella. Tällainen samalla puolella olemisen kokemus auttaa lasta olemaan vastaanottavaisempi vanhemman pyynnöille ja ohjeille.

Tunnemyrskyn keskellä lasta on hyvä muistuttaa siitä, että vaikka nyt tuntuukin tältä, niin tunne menee kyllä ohi. Tunteet tulevat ja menevät. Kun aikuinen auttaa tunteen nimeämisessä ja on rauhoittamassa lasta omalla rauhallisella läsnäolollaan, myös lapsella ja hänen kehollaan on mahdollisuus rauhoittua. Lapsen rauhoituttua hänen kanssaan on hyvä jutella siitä, mikä lasta voisi auttaa kurjan olon keskellä. Kun on kyse ihan pienestä, muutaman vuoden ikäisestä lapsesta, sitä todennäköisemmin lämmin, ymmärtävä syli auttaa. Rauhallinen hengittäminen auttaa myös koko kehoa ja mieltä rentoutumaan. Lapsen taito rauhoittaa itse itsensä vahvistuu, kun lapsuuden aikana on tarjottu aikuisen avustuksella rauhallista olotilaa lukuisia kertoja.

Vähän vanhemman lapsen kanssa on hyvä harjoitella esiin positiivista ajattelua paremman olotilan saamiseksi. Vanhempi voi ohjata lasta ajattelemaan haastavissa tilanteissa uudella tavalla. Jotta lapsi voi aikuisiässä omata vahvat tunnetaidot, tarvitsee hän avukseen tunnetaidoiltaan vahvan aikuisen ohjaamaan häntä tätä kohti.  

Lapsen tunnetaitoja voi vahvistaa myös esimerkiksi kuvanlukemisella. Kiinnittäkää lapsen kanssa kirjaa lukiessa huomiota siihen, miltä kirjan eri hahmoista saattaa milläkin hetkellä tuntua ja miten heidän kannattaisi toimia. Nukkumaan mentäessä rauhalliseen olotilaan päästään esimerkiksi tekemällä rauhallisia hengitysharjoituksia niin, että lapsen unilelu makaa lapsen vatsan päällä lapsen hengittäessä. Tällaiset hengitysharjoitukset tukevat myös lapsen hyvää unta.

Tunnetaitoja rakentavat myös luottamukselliset hetket vanhempien kanssa. Lapsi voi luottaa siihen, että pahan mielen ottaessa valtaa, aikuinen on kyllä pian vieressä lohduttamassa ja kuuntelemassa. Vaikeuksien kohtaaminen tekee lapsesta vahvemman. On siis tärkeää, että lapsi oppii sietämään pettymyksiä ja tämä tapahtuu vain lukuisten harjoittelukertojen kautta. Lapsen kasvatuksessa pettymyksiä on tultava eteen, jotta niiden sietämistä on lapsen mahdollista harjoitella.

Itsesäätely

Itsesäätely tarkoittaa omien tunteiden säätelyä ja huomion keskittämistä meneillään olevaan asiaan. Jotta lapsi pystyy ohjaamaan omaa toimintaansa, tarvitsee hän taitoja säädellä itseään.

Itsesäätelyn valmiuksiin vaikuttaa vahvasti lapsen oma temperamentti. Itsesäätelyä tukee kasvatustyyli, jossa lapsi saa paljon myönteistä palautetta ja vanhempi ohjaa lasta johdonmukaisesti.

Mitä haluatkin lapsessa vahvistaa, anna sille enemmän positiivista huomiota. Muista, että negatiivinenkin huomio on huomion antamista ja sekin riittää lapselle, mutta se vain pahentaa lapsen käytöstä. Sen sijaan, tutustu lapsen vahvuuksiin ja etsi päivästä hänen hienoja hetkiään. Vahvista näitä hetkiä antamalla positiivista palautetta. Älä pidä niitä itsestäänselvyytenä. Sanoittamalla lapsen hienoja hetkiä, autat häntä huomaamaan hyvää itsessään ja kehität lasta tunnistamaan omia vahvuuksiaan.

Sillä, mitä lapsesta ajattelet, on hyvinkin paljon merkitystä sen suhteen, mihin hänessä kiinnität huomiota. Määrittele siis ensin itse, millaista käytöstä odotat missäkin tilanteessa ja varmista, että lapsi tietää mitä häneltä odotetaan. Varmista myös, että lapsi tietää, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia.

Itsesäätelyä voit vahvistaa lapsessa kehumalla lapsen pitkäjänteisyyttä esimerkiksi kirjaa kuunneltaessa. ”Kylläpä jaksat hienosti kuunnella satua!” tai ”Keskitytpä hienosti tehtävän tekoon!” Korostamalla lapsen hienoja hetkiä, ne kasvavat vähitellen osaksi häntä ja lapsi oppii tunnistamaan näitä vahvuuksia myös itsessään, mikä vaikuttaa vahvistavasti myös hänen kehittyvään itsetuntoon.

Kiitos, että kävit lukemassa artikkelin! Tervetuloa seuraamaan postauksiani myös instagramiin: lapsenkasvatus

Jätä kommentti